Kesäkuussa 2022, arkiston kätköistä…

Tampereen kaupunki myönsi 25.5. kirjallisuuspalkinnot vuonna 2021 julkaistuista teoksista seitsemälle kirjailijalle ja kahdelle kääntäjälle.

Minulla oli ilo ja kunnia käydä Raatihuoneella pokkaamassa palkinto kirjastani Jos et valvo (Atena, 2021). Samassa tilaisuudessa palkittiin myös kirjailija Anneli Kanto Väinö Linna -palkinnolla. Kirjallisuuspalkinto sykähdytti siinäkin mielessä, että se oli ensimmäinen sellainen kohdallani. Vuodesta 1944 lähtien vuosittain jaettu Tampereen kirjallisuuspalkinto on myönnetty vain harvoin dekkareille. Edellisen kerran sen on saanut Seppo Jokinen v. 2014 (Mustat sydämet). Seppo on ollut oikea palkintorohmu, sillä hänelle on myönnetty samainen tunnustus myös v. 2006 (Hiirileikki), v. 1999 (Koskinen ja taikashow) ja v. 1996 (Koskinen ja siimamies). Sepon ja itseni lisäksi muita palkittuja dekkareita ei osunut silmään, vaikka kävin palkittujen listan läpi vuoteen 1944 saakka.

Tässä vielä palkintoraadin saatesanat:

Kirjallisuuspalkinto lämmitti mieltä ja on kannustin kirjoittamaan jatkossakin. Olin kylläkin vähällä ohittaa tiedon palkitsemisesta roskapostina, mutta onneksi mainitsin siitä vaimolleni, joka kehotti lukemaan viestin. Kirjoittaminen jatkuu, vaikka alkuvuosi on ollut töiden puolesta kuormittavaa aikaa. Sellaista luontaista jaksamista kirjoittamiseen työpäivien jatkeeksi ei ole ollut samalla tavalla kuin aiempina vuosina. Näillä näkymin uusin käsikirjoitus olisi kuitenkin alkusyksystä valmis.

Kirjallisuuspalkinnosta ja kaikista muista tänä vuonna yksityiselämässä tapahtuneista iloisista asioista huolimatta toivon tulevaisuudelta päällimmäisenä vain yhtä asiaa: rauhaa maan päälle. Kunpa sekin päivä koittaisi ja pysyisi ja järjettömyys päättyisi.