Dekkaripalkintoja, e-kirjoja ja podcasteja…

27.2. tiistaina Suomen dekkariseura ry julkisti vuoden 2017 Vuoden johtolanka -palkinnon ja Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan voittajat. Ensiksi mainittu tunnustus meni Timo Saarron historialliselle dekkarille Kuoleman kuukausi (Karisto, 2017), ja jälkimmäisen tunnustuksen sai Heikki Valkaman gastrodekkari Pallokala (Tammi, 2017); lämpimät onnittelut voittajille!

Hurahdin sitten ja ostin e-kirjan lukulaitteen. Olin päivänä eräänä törmännyt Kindlen käyttäjään, ja hän oli ollut laitteeseen hyvin tyytyväinen. Kindlen näyttö oli kieltämättä häkellyttävän hyvä, kun vertailupohjana on tablettitietokone, jolla olin siihen asti satunnaisesti lueskellut e-kirjoja. Kindle ei kuitenkaan tue tiedostomuotoa, jota kirjasto käyttää, eikä Kindlellä voi myöskään lukea muita kirjoja kuin Amazonista ostettuja kirjoja. Tällaiset tiedot minulla oli, kun ryhdyin tuon kohtaamisen innoittamana kartoittamaan vaihtoehtoja ja päädyin Koboon, vieläpä sen pienimpään eli 6 tuuman versioon nimeltään Kobo Aura 2nd Edition. Tilasin Kobon kotimaisesta verkkokaupasta, ja näin sen ensimmäisen kerran vasta pakettia avatessa. Ensin säikähdin sen olemattoman pientä kokoa, sillä se ei ollut kämmentä kookkaampi.

Laitteen käyttöönotto oli äärimmäisen helppoa. Ensimmäisen kerran käynnistettäessä piti syöttää vain wifi-yhteyden salasana, sekä luoda tili Kobon sivustolle. Jälkimmäisen tein sen takia, että voisin joskus ostaa myös Kobon omalta verkkosivustolta kirjoja. Näin teinkin kokeilumielessä ja ostin Ian Rankinin esikoisdekkarin Knots & Crosses huimalla 2,90 € hinnalla. Kyseinen kirja latautui hetimiten suoraan Kobon sivustolta lukulaitteeseeni. Elisa-kirjan sivustolta olin joskus ostanut omahyväisesti oman kirjani Hukkuneet  e-kirjana, joskin tablettitietokoneen hajoamisen jälkeen menetin sen. Ei hätää, Elisa-kirjan tunnuksilla löysin kirjan nettikaupan sivustolta omasta kirjahyllystäni ja latasin sen kannettavaani.

Läppäriin asensin Adoben verkkosivuilta ilmaisen Digital Editions -ohjelman, joka tunnistaa myös Kobo-lukulaitteet. Kirjan siirtäminen tuosta ohjelmasta Koboon kävikin sitten todella helposti eli raahasin kirjan hiirellä vain Kobo-kuvakkeen päälle ja kirja siirtyi lukulaitteeseen. Kobon olin toki etukäteen kytkenyt johdolla läppärin USB-porttiin.

Jos lainaan e-kirjastokirjoja Ellibs librarystä, menettelen samalla tavalla: lataan lainatun kirjan ensin kannettavalle tietokoneelleni, ja sen jälkeen raahaan kirjan Digital Editions -sovelluksessa Kobo-kuvakkeen päälle ja hups, E-kirja siirtyy lukulaitteeseen. Elisa-kirjan sivulta latasin koko joukon ilmaisia e-kirjoja Koboon, kuten Monte-Criston kreivin, Kolme muskettisoturia, Sota ja Rauha -kirjat muutamassa osassa, yms.

Kobon muistikapasiteetti on 4 gigatavua ja väittävät sen riittävän 3000 kirjalle. No, kirjan koko ratkaisee, paljonko se vie muistia… Mutta jos Juice Leskisen keräämän parin tuhannen kotimaisen kirjan tuotanto mahtui pitkän seinän täyttävään kirjahyllyyn lattiasta kattoon, niin tähän Koboon mahtuu koko kirjahyllyllinen ja vielä 1000 kirjaa sen päälle.

Kobon käyttöönotto ei ollut aivan niin auvoista kuin annoin tuossa yllä käsityksen. Kannettavaan tietokoneeseen Digital Editions -ohjelmaa asentaessani en vaivautunut lukemaan opastusta. Siellä tuli vastaan asennusvaiheessa kysymys: haluanko, että kirjat voidaan lukea myös toisella laitteella? Jätin sen valitsematta, jonka vuoksi taistelin toista vuorokautta saadakseni kirjastokirjat siirrettyä Koboon asti. Kannattaa siis hiukan miettiä tai edes ajatuksella lukea, mitä asennusvaiheessa kysytään. Asia oli hyvin yksinkertainen, mutta onnistuin silti säheltämään. Nyt kaikki toimii mainiosti, ja olen mitä tyytyväisin Kobon käyttäjä.

Lomailimme maaliskuussa viikon Lanzarotella, ja luin menomatkalla kirjaa Kobosta oikeastaan koko lennon ajan. Kyseinen teos oli kirjastosta lainattu, ja Kobo osasi katkaista laina-aikani, kun lainauksesta oli kulunut 2 viikkoa. Valitettavasti minulta jäi viimeiset 30 sivua lukematta. Päivän tuumimisen jälkeen päätin siirtää Kobon päivämääräasetusta pari viikkoa (no, varmuuden vuoksi pari vuotta) taaksepäin ja… tadaa! Sain luettua kirjan loppuun.

Itse asiassa alkuvuosi on mennyt yhdessä pitkässä kaksi kuukautta vaivanneessa yskässä kahden ämpyilevän flunssan välissä. Nyt on toipuminen vauhdissa, ja ensi maanantaina on vihdoin työmatkapyöräilyn vuoro. Kirjallisella rintamalla ei mitään uutta juuri nyt, mutta huhtikuun puolella on luvassa lisää saksankielistä uutisoitavaa. Sitä silmällä pitäen näille kirjailijasivuillekin tulee uutta materiaalia ainakin auf Deutsch.

Hukkuneiden jatko-osa? Sen lopullinen versio on ollut kustantajan turvallisessa huomassa tammikuun puolivälistä asti, ja odottelen, josko joskus jotain kuuluisi… Kovin mielelläni luopuisin jo esikoiskirjailijan viitasta toisen kustannussopimuksen allekirjoittaneena. Kolmas kirjaidea on jo tiedossa ja juoni punottavana.

Podcastien tekoakaan en ole unohtanut, mutta se on äänityöläisen hommaa, eikä minun nuhapumpullani ole ollut asiaa studioon muutamaan viikkoon. Tällä hetkellä löytyy kolme retrolähetystä ja yksi lähetys tämän vuoden dekkarikirjallisuuden sadosta. Toiveissa on, että pystyn pian tekemään uuden jakson podcastiin. Ja ilman mitään sovellusten lataamista löydät Suomi-dekkareiden podcastin täältä:

https://suomidekkarit.podbean.com/