Esikoiskirjailijan työpäivä

Ajattelin tällaisella klikkiotsikolla ratsastaa tällä kertaa yhden blogipäivityksen verran; minulla kun on tänään oikeasti lomapäivä. Vai onko tämä blogi ensinkään? Näyttäisi siltä, että tästä on hyvää vauhtia kehkeytymässä säännöllisesti päivittyvä juttu. No, joka tapauksessa, tällä tavalla mennään…

Mitä otsikkoon tulee: esikoiskirjailija-nimityksen käyttö on kaiketi sopivaa, kun on esikoisensa julkaissut?! Muutoin sen taakse ei kätkeydy mitään tajuntaa räjäyttävää salaisuutta tai yllätystä. Ellei sellaiseksi sitten laske sitä, että esikoiskirjailijan työpäivä on kovin erilainen kuin sosiaalityöntekijän – jota jälkimmäistä päätöikseni teen. Ajattelin kuitenkin nyt hieman valaista, mitä esikoiskirjailijan työpäivä omalla kohdallani tarkoittaa.

Pyrin kirjoittamaan joka päivä, mutta se on käytännössä mahdotonta kahdesta syystä: aika ei aina riitä, eikä jaksaminenkaan. Arkipäivinä herään säntillisesti klo 06.05 ja nousen pyörän satulaan klo 06.45. Talvella 15 km työmatka sosiaalityöhön taittuu sääolosuhteista riippuen 55-80 minuutissa ja sama takaisin iltapäivällä. Viime talvi oli ensimmäinen, kun työmatkapyöräilin läpi vuoden. Kesäkeleillä matka taittuukin sitten huimassa 40 minuutissa. Liikkuminen huoltaa kroppaa ja päätä, joita molempia tarvitsen myös kirjoittamiseen. Työmatkapyöräily on myös hyvää siirtymä- ja latautumisaikaa kirjoittamista varten, joka odottaa vuoroaan iltaisin.

Tyypillisesti kotiudun työpäivän jälkeen klo 17 aikoihin. Jos ei ole mitään menoa, ryhdyn pakollisten toimien ja huoahdustauon jälkeen kirjoittamaan viimeistään iltaseitsemältä. Tavoitteena on kirjoittaa puolisentoista tuntia, mutta joskus virtaa riittää vähän pidempäänkin. Se on aika lailla maksimimäärä, mitä työpäivän päälle jaksaa. Vaihtelevasti saatan vielä toisinaan hiukan lukea muuta kirjallisuutta, mutta yleensä siihen ei riitä enää mielenkiintoa. Lukeminen painottuu viikonloppuihin. Olen harkinnut äänikirjojen kuuntelua pyöräillessä, mutta se on liian iso turvallisuusriski. Liikenne pyörä- ja ajoteillä on vilkasta Tampereen seudulla.

Viikonloppuisin kirjoittamisaikaa on paljon enemmän ja voimiakin. Toki viikonloppuisin täytyy pyörittää erinäisiä kodin asioita, joita kaksi työssäkäyvää ihmistä eivät arkena pysty. Vaimolleni kuuluu kiitos siitä, että pystyn viikollakin omistautumaan kirjoittamiselle niin täysipainoisesti kuin mahdollista. Käytän myös vuosilomapäiviä vauhdittamaan kirjoittamista eli sirottelen niitä jonkin verran yksittäisiksi vapaapäiviksi. Se on toiminut hyvin: herään vapaapäivinä viimeistään klo 9 ja iltapäivään/iltaan mennessä kirjoitustunteja kertyy kokonaisen työpäivän edestä. Nämä päivät ovat ylellisiä ja vauhdittavat kirjoittamista kiitettävästi!

Esikoiskirjailijan työpäivä on minulle toinen työ päätyön päälle, mutta hyvinkin vapaaehtoinen ja mieluisa sellainen. Se antaa voimavaraa kaikille muille elämän osa-alueille – myös sosiaalityöhön – ja pitää huolen, ettei vapaa-ajan täyttämisen ongelmia ole (hymiö). Ja ainahan  meillä on Pariisi ja minulla shakki, jos ei millään keksi tekemistä…

Ai niin, Adlibris tarjoaa Hukkuneet hintaan 14,90€ (ilmaiset postikulut) 22.5. asti. Tilasin eilen itsekin.