20.1.2019

Kirjoitin blogin jo melkein valmiiksi, mutta en viitsinyt välitallentaa. Totta kai onnistuin sitten painamaan jotain väärää nappia ja menetin koko tekstin.  Ehkä tekstin kadottaminen sopi hyvin yleisilmeeseen, sillä tämä päättyvä viikko oli muutenkin sellainen väsymyksen painama jakso, ettei uutta fiktiivistä tekstiäkään tullut rivin riviä. Joskus vain työ ja muu arki imaisee voimavarat, eikä saa välttämättömien askareiden jälkeen muuta aikaiseksi kuin levätä. Viikonloppukaan ei tällä kertaa ihan täysin palauttanut, joten tulevaan työviikkoon on lähdettävä akut hieman vaillinaisesti ladattuna. Sain sentään kuunneltua Mika Waltarin Mikael Karvajalan loppuun, joka oli aiemmin ilmoittamani 32 tunnin sijaan 34 tunnin pituinen äänikirja. Ensi viikon huilaan äänikirjoista eli työmatkapyöräilyn ainoana seurana ovat omat ajatukset. Sääennuste on luvannut kiristyvää pakkasta ja mahdollisesti lumisateitakin, joten saatan velttoilla joinakin päivinä ja kulkea bussilla töihin. Huomenna maanantaina olisi kuitenkin tarkoitus taittaa työmatka pyöräillen mukavassa yli kymmenen asteen pakkasessa. Pari talvea sitten kylmin pyöräilypäivä oli -18,5 astetta ja ihan vielä tarkeni polkea. Varpaita tosin oli muistettava liikutella kengissä koko ajan.

Blogitekstissä, joka katosi, kerroin kirjailija Anneli Kannon vierailusta Viita-akatemiassa, kun opiskelin siellä muutama vuosi sitten. Anneli oli hyvin lämminhenkinen ja inspiroiva, ja pian tuon vierailun jälkeen hän nousi valtakunnalliseen maineeseen, olihan romaani Veriruusut jo julkaistu Gummeruksen kustantamana v. 2008. Sen jälkeen häneltä ovat ilmestyneet mm. romaanit Pyöveli (Gummerus 2015) ja Lahtarit (Gummerus 2017). Anneli kirjoittaa kirjailijan elämästään kiinnostavia artikkeleita kotisivullaan (https://www.annelikanto.fi/), niitä kannattaa käydä siellä lukemassa.

Näköjään menetin toistamiseen tekstiä tästä kohdasta, kun piipahdin netissä välitallentamatta. No, ei muuta kuin samaa tekstiä vaihteeksi uudelleen kirjoittamaan: Tammikuu on kääntymässä lopuilleen ja on aika odottaa helmikuun puolella julkaistavaa Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjaa, Vuoden johtolankapalkintoa ja Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjaa. Viime vuonna Suomen dekkariseuran nimeämä palkintoraati jakoi ne (mainitussa järjestyksessä) Heikki Valkamalle kirjasta Pallokala (Tammi 2017), Timo Saarrolle kirjasta Kuoleman kuukausi (Karisto 2017) ja unkarilaiselle Vilmos Kondorille. Viime vuonna julkaistiin toista sataa kotimaista jännityskirjaa, joten palkintoraadilla on ollut mittava urakka tutustua jokaiseen uuteen teokseen ja seuloa niistä palkittavat. Suomen dekkariseura on jakanut Vuoden johtolankapalkinnon vuodesta 1985 lähtien ja Matti Yrjänä Joensuu on voittanut sen peräti kolme kertaa: Harjunpää ja heimolaiset (Otava 1984), Harjunpää ja rakkauden nälkä (Otava 1993) ja Harjunpää ja pahan pappi (Otava 2003). Olen lukenut kaksi viimeksi mainittua kirjaa ja ne kyllä osuivat omaan lukijan makuuni, hienoja teoksia!

Jos Hukkuneet (Atena 2017) on vielä lukematta, suosittelen sinua tarttumaan siihen pian, sillä Papin kosto ilmestyy viimeistään 20.3. Ja vaikka olisit Hukkuneet jo lukenut, nyt on otollinen aika kerrata se, ennen kuin itsenäinen jatko-osa on saatavilla. PIKI:ssä näköjään on jo tehty joitakin varauksia Papin kostosta. Kirjakaupoista ja nettikirjakaupoista sen saa tietenkin hankittua jonottamatta heti, kun kirja julkaistaan. Ihan vinkkinä, Hukkuneet löytyy Adlibriksestä tällä hetkellä pyörryttävän edulliseen talvialehintaan 4,99 €. Se kannattaa hankkia sieltä vaikkapa lahjaksi, enkä ajattele nyt vielä välttämättä seuraavaa joulua.

Viikon kuluttua sunnuntaina taas lisää kuulumisia. Edesmenneen isäni sanoin: eletään jälleennäkemisen ihanassa toivossa.

Jaa sosiaalisessa mediassa: