27.1.2019

Asuimme 1970-luvun alkupuolella Tampereen Lielahdessa Metsä-Serlan tehdasalueella kahden perheen mansettikattotalossa. Isäni oli saanut työpaikan tehtaalta puutavaran tarkistusmittaajana ja äitini oli kotiäiti. Meitä lapsia oli kolme veljestä ja siskoni. Osoitteemme tuohon työsuhdeasuntoon oli Tehdasalue B 9, postinumero luultavasti 33400 Tampere. Tehdas vaihtoi sittemmin omistajaa ja lopetti toimintansakin. Nykyään alue tunnetaan Hiedanrantana ja tehtaan vanhoissa tiloissa on uudistoimintaa, tulevaisuudessa alue luultavasti rakennetaan täyteen asuintaloja. Valitettavasti mansettikattotalo on jo purettu, eikä siitä ole jäljellä kuin lapsuusmuistot. Talossamme oli iso piha, jossa oli 10 omenapuuta ja 30 marjapensasta. Toisessa päässä asuvan perheen piha oli huomattavasti pienempi. Kun muutimme tehdasalueelle Lohtajan kirkonkylältä Kokkolan kupeesta ensimmäisen kouluvuoteni jälkeen, olin 7-vuotias ja täytin samana kesänä heinäkuussa 8 vuotta. En muista tarkalleen, kuinka pitkään asuimme Tehdasalue B 9:ssä, mutta kävin sieltä käsin ainakin 2. ja 3. luokan, luultavasti neljännenkin.

Olipa pitkä johdanto siihen, mitä ajattelin kertoa. Isoveljeni on minua 7 vuotta vanhempi ja kävi lukiota, kun hän pääsi kahden viikon kielikurssille Englantiin. Olin silloin luultavasti yhdeksän- tai kymmenenvuotias ja hurahtanut jo pari vuotta aikaisemmin shakkipeliin. Siihen aikaan ei tietenkään ollut  vielä kotitietokoneita eikä internetiä, joten pelailin lähinnä kotona ja yhden shakista yhtä innostuneen koulukaverin kanssa. Tämän koulukaverin kanssa kävimme myöhemmin  7. luokalla perjantai-iltaisin Tesomalla Aatos Haapasen vetämässä shakkikoulussa. Seuraavana talvena kävin vielä hetken aikaa yksin Tampereen Shakkiklubin kerhoilloissa, mutta en viihtynyt siellä. Yksi syy siihen oli, ettei löytynyt oikein kaveria ja eräs keski-ikäinen mies kävi kerhoilloissa selvässä humalassa ja haisi aina viinalle shakkilaudan toisella puolella. Jätin perjantaiset shakkikerhon peli-illat hyvin pian ja pelasin enää satunnaisemmin kavereiden kanssa. Päälle nelikymppisenä palasin shakin pariin sitten tuoreella intohimolla, kun internet mahdollisti shakin harrastamisen aivan uudella tavalla. Ja sitten isoveljeeni ja hänen kielikurssimatkaansa…

l

Veljeni toi Englannista minulle tuliaisiksi kuvassa olevan shakkipelin. Silmälasit eivät ole minun, vaan vaimoni tyttären ja kuvassa mukana mittasuhdetta tuomaan. Olin veljeni lahjasta ikionnellinen, ja ala-asteella pelasin tällä laudalla välitunneilla jo mainitun koulukaverini kanssa. Myöhemmin aikuisiällä lauta ja nappulat ovat toisinaan olleet esillä sisustuselementtinä, toisinaan shakkipeli on kulkeutunut muutosta muuttoon jossain laatikon pohjalla. Mutta sillä on aina ollut minulle suuri tunnearvo, koska se muistuttaa minua siitä, että veljeni tuki minua niin shakkiharrastuksessani kuin muissakin asioissa elämässä. Veljeni osti minulle pian shakkipelin jälkeen myös shakkikellon, joka on jo ehtinyt hajota kovassa käytössä. Kun olin käynyt armeijan, pääsin töihin EKAn Länsi-Suomen jakelukeskukseen varastomieheksi Sääksjärvelle, joka on Tampereen kyljessä. Ostin työkaveriltani käytetyn Mephisto-shakkitietokoneen ja maksoin siitä ehkä hieman ylihintaa, 1 300 markkaa. Kun myöhemmin pääsin yliopistoon opiskelemaan sosiaalityötä ja varastotyöt jäivät, muuttui myös tulotilanne. Olin opiskellut ehkä pari vuotta, kun eräänä keväänä tuli tiukka rahatilanne ja päätin myydä shakkitietokoneeni. Ostaja löytyi pääkaupunkiseudulta ja hinnaksi sovittiin 800 markkaa. Isoveljeni vei shakkitietokoneen mennessään ja sitä ostajalle (vanhempi mieshenkilö) luovuttaessa veljeni kertoi miehelle, että luovuin shakkitietokoneesta kovassa rahapulassa, jotta sain opintojani rahoitettua. Mies maksoi satasen enemmän kuin oli sovittu!

Shakki on hieno peli, josta voi rakentaa paljon siltoja arkielämään ja miksei myös kirjailijan työhön?! Olisiko tämä shakin yksi tunnetuimmista teeseistä käyttökelpoinen vaikkapa uuden kirjan suunnitteluun: Parempi huono suunnitelma kuin ei suunnitelmaa ollenkaan. Toinen shakin lainalaisuus on, että kun sinulla on selvä etu puolellasi, sinun on oltava aktiivinen ja hyökättävä tai menetät etusi. Kun sinulla on idea tarinasta, ryhdy toimeen, äläkä enää odota. Ja missään nimessä ei pidä tuhlata aikaa ja voimavaroja päämäärättömään edestakaisin siirtelyyn. Parempi huono suunnitelma kuin ei suunnitelmaa ollenkaan.

Aiemmin viikolla kustantajalta tuli viesti, että Papin koston kansikuva on valmis. Jotakin pientä viilausta oli tehty, kun vertailin kantta aiempaan versioon. Kansikuva lähtikin sitten vauhdilla päivittymään verkkokirjastoihin ja verkkokirjakauppoihin. Kannen teki Mika Perkiökangas, ja Facebook -sivuillani jo hehkutin häntä; olen suorastaan onnellinen, että hän on tehnyt kannet molempiin kirjoihini.

Tänään sunnuntaina kävimme syömässä Tampereella ja juhlistimme päivänsankarin 70-vuotispäivää. Hän ei halua nimeään mainittavan blogissa (en tosin kysynytkään, kun tiesin vastauksen etukäteen), mutta sanon nyt kuitenkin sen verran, että hän on aivan ihana ihminen. Jos hän lukee blogiani, toivotan hänelle vielä kerran: Hyvää syntymäpäivää!

Kerron nyt vielä yhden shakkitarinan ehkä jostain vajaan kymmenen vuoden takaa. Olin v. 1978 osallistunut 13-vuotiaana ainoaan klassisen shakin (pitkät miettimisajat eli 90 min. + 90 min.) turnaukseeni, tuloksena 1 voitto ja 4 häviötä. 30 vuotta myöhemmin sain päähäni osallistua Tampereella uudelleen viralliseen shakkiturnaukseen, jossa pelattiin viisi kierrosta. Olin silloin jo täyttänyt 40 vuotta. Ensimmäisessä pelissä sain vastaani vahvan lukioikäisen pojan Salosta, ja hän voitti minut tyylikkäästi. Seuraavalla kierroksella vaatimattoman oloinen ja hiljainen yläasteikäinen Henri Torkkola pöllytti minut huolella, vaikka hänen SELO-vahvuuslukunsa ei ollut kovinkaan paljon korkeampi omaani. Tämä Henri-poika on näköjään jatkanut kilpashakin parissa ja löysin nyt hänet FIDE:n listoilta kansainvälisellä vahvuusluvulla 2212. Hän on aktiivisesti pelaavien suomalaisten listoilla 75. sijalla. Kolmannella kierroksella hävisin päälle kuusikymppiselle miehelle, joten neljännelle kierrokselle alkoi kerääntyä jo paineita ja itseluottamus oli muuttanut vähin äänin Mongolian takamaille. Vastaani tuli nyt jo edesmennyt kuurosokea shakki-ikoni Tammer-Shakin riveistä. Tämä vähän yli viisikymppinen mies oli intohimoinen shakinpelaaja. Hänellä oli avustaja mukana, joka käsin tulkkasi hänelle siirtoni. Sen jälkeen hän sormeili loputtomasti pientä apulautaa, jossa nappulat pysyivät paikoillaan koloissa tikun päässä, muussa tapauksessa hän olisi kaatanut nappulat. Hän mietti siis siirtonsa mielessään visuaalisesti. Kun hän oli päättänyt siirtonsa, kertoi hän sen avustajalleen käsitulkkauksella. Hän pelasi aggressiivisesti ja olin nopeasti mielestäni ahtaalla ja pelkäsin tappiota. Pitkällä keskipelissä siirsin ja kerroin tulkille, että ehdotin tasapeliä. Kun tulkki otti miestä käsistä kiinni ja tulkkasi hänelle tasapeliehdotukseni, mies pudisti päätään tiukasti ja ynähteli… hän oli varma, että saa päänahkani ja voiton! Peli jatkui ja pian hän teki virheen, jonka vuoksi hän joutui yhä ahtaammalle ja lopulta hävisi pelin ajalla. Olin helpottunut voitosta ja samalla suunnattoman pahoillani hänen puolestaan. Oli kurjaa tuottaa suuri pettymys hänelle, vaikka hän aiemmin olikin ahneuksissaan kieltäytynyt tasapelistä ja olisi halunnut teurastaa minut ja ottaa koko pisteen. Viimeisellä kierroksella pelasin sisäsiistin tasapelin yläasteikäisen pojan kanssa. Pari vuotta myöhemmin kävin yhden syksyn ajan joka maanantai Tammer-Shakin peli-illoissa ja pelasin useita nopean shakin pelejä myös tätä kuurosokeaa miestä vastaan, miettimisajoin 15 min. + 15 min. Vartin peleissä hän joutui antamaan aivan liikaa tasoitusta, kun siirtojen tulkkaamiseen avustajan kanssa meni niin paljon aikaa. Todella hieno shakkipersoona, ja hän elää nyt hänen entisten pelikavereidensa muistoissa. Ei liene liioiteltua sanoa, että shakki oli hänen elämänsä.

Tämänkertaisen blogin päätän shakin järjestyksessään toiseen maailmanmestariin Emanuel Laskeriin. Hän piti titteliä hallussaan yhtäjaksoisesti 27 vuotta, vv. 1894-1921, mikä on edelleen ennätys. Hän oli saksalainen, mutta muutti v. 1937 vaimonsa kanssa Yhdysvaltoihin pakoon juutalaisvainoja ja kuoli siellä neljä vuotta myöhemmin 72-vuotiaana. Lasker on lausahtanut: ”Kun näet hyvän siirron, etsi vielä parempi.” Se on (soveltaen) hyvä ohjenuora myös kirjoittamiseen.

Ja hei, löydät minut chess.com:n shakkipelisivustolta nimimerkillä ”Shakkiheppu”. Tervetuloa hienon lajin pariin pitämään aivotoimintaa virkeänä!

Jaa sosiaalisessa mediassa: