Lukurauhan päivä

10.2.2019

Tänään on lukurauhan päivä. Se olisi mennyt minulta täysin ohi, ellei sosiaalisessa mediassa olisi siitä puhuttu. Mikä ihmeen lukurauhan päivä? Piti oikein etsiä tietoa siitä ja löytyikin Suomen Kirjasäätiön sivuilta:

SUOMEN KIRJASÄÄTIÖ KUTSUU VUOSITTAIN SUOMALAISIA RAUHOITTUMAAN KIRJAN PARIIN HELMIKUUN TOISENA SUNNUNTAINA, SILLÄ SILLOIN VIETETÄÄN LUKURAUHAN PÄIVÄÄ.

Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi. Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin. Joka vuosi helmikuun toisena sunnuntaina julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen Lukurauha. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.

Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin. Vai pidetäänkö juhlat teemalla OKM – oma kirja mukaan?

LUKURAUHAN LAKI

1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.

2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.

3§ Yksin lukeminen on sallittu.

4§ Toisille lukeminen on sallittu.

5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.

6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

_

Ihan kiva idea tuollainen lukurauhan päivä. Siitä täysin tietämättömänä avasin sattumoisin tänään päiväni kirjaa lueskelemalla eli luin aamupäivällä loppuun Yuval Novah Hararin kirjan Sapiens: Ihmisen lyhyt historia, Jaana Iso-Markku (suom.), Bazar Kustannus Oy (2016). En oikein päässyt kiinni tuohon kirjaan, ehkä pidän raskaammin kirjoitetusta tietokirjallisuudesta. Kirjan alkupuoli oli hyvinkin kiinnostavaa, kun liikuttiin vielä aikakaudella, jolloin ihminen levittäytyi eri mantereille. Selväksi kävi, että ihminen oli luomakunnan vihollinen numero yksi ja taitaa olla vieläkin?!

Matti Nykäsen kuolema ja hänen elämänhistoriansa on puhututtanut suomalaisia koko viikon. Hän asui vuosia Ylöjärven puolella Siivikkalassa, mutta aivan Tampereen rajan tuntumassa Ryydynpohjan vieressä. Asuin nuoruusiässä ja myöhemmin vielä vv. 2000-2004 Tampereen Lielahdessa ja juuri tuolla Ryydynpohjassa. Tapolan talot osuivat lenkkireitin varrelle, kun juoksin nk. Siivikkalan lenkkiä, joka oli minulle pituudeltaan 8,6 km. Yhtenä kesäiltana 2000-luvun taitteen jälkeen olin juoksemassa tuota reittiä ja lähestyin Tapolan taloja. Keskelle pyörätietä oli pysäköity auto, ja jo kaukaa näin, että pyylevähkö nainen ja hoikempi mies halailivat auton edessä toisiaan. Lähemmäksi päästyäni tunnistin miehen Matti Nykäseksi. Siinä oli herkkä hetki menossa, ja kiersin heidät ja auton ajotien puolelta. Seuraavan päivän Aamulehdessä oli uutinen, että Nykänen ei ollut edellisenä päivänä saapunut Lahdessa sijaitsevaan urheilumuseoon luovuttamaan mäkisuksiaan, vaikka niin oli sovittu. Paikalle saapuneet odottelivat turhaan Mattia saapuvaksi. Toisen kerran näin Matti Nykäsen Lielahdessa ostamassa kesäaikaan herneitä myyntikojusta. Masa-hiireksikin kutsuttu mäkikotka oli luonnossa pidempi kuin olin tv-lähetysten perusteella kuvitellut.

Seuraavaksi sitten odotellaan, milloin joku kustantamo julkaisee Matti Nykäsestä kirjan. Mutta hei, sellainenhan on jo julkaistu! Minerva-kustannukselta tuli v. 2010 myyntiin Matti Nykänen – myötä- ja vastamäessä, jonka on kirjoittanut Juha Veli Jokinen. Kirja on 120-sivuinen, joten jotain Matin elämäntarinasta on varmasti vielä kertomatta kansan syville riveille. Ja kun tarkemmalla silmällä surffailin netissä, löytyi ainakin 8 muuta Matti Nykäsestä kirjoitettua kirjaa, jopa keittokirja. Se onkin varsin osuvaa, sillä Matti ehti olla mukana sopassa jos toisessakin niin uskomattoman ansiokkaalla urheilu-urallaan kuin sen ulkopuolellakin.

Miksi kirjoitan mitään Matti Nykäsestä tähän blogiin? En tiedä. Tiedotusvälineiden kautta seurattuna hän teki mäkihyppääjänä käsittämättömän hienon urheilu-uran, jota voi lähinnä verrata vain Lasse Virénin olympiaurotekoihin. Muistan vieläkin Virénin juoksun vuoden 1976 Montrealin kesäolympialaisten 5000 metrin finaalissa ja eritoten jännittävän viimeisen ratakierroksen: Hiljan tuolloin sydänkohtauksen saanut äitini ei uskaltanut edes katsoa tv:tä, vaan istui valkoisella puusohvalla hajareisin kukikkaassa kesämekossaan ja söi lisää nitroja samalla, kun kuunteli tv:stä Anssi Kukkosen fanaattisiin falsettimaisiin mittasuhteisiin huipentuvaa selostusta. Olin silloin 11-vuotias. Niin, takaisin Matti Nykäseen… Ihmisenä hänen elämänsä näyttäytyi tragediana, joka päättyi tällä viikolla varoittamatta ja äkisti. Se jostain syystä liikutti mieltä, kuten se teki monelle muullekin.

Lasse Virénin Montrealin 5000 m juoksun olympiavoitto on suomalaisen urheiluhistorian hienoimpia saavutuksia. Virénin tavaramerkkinä oli tolkuttoman pitkä nousujohteinen kiri, jolla hän juoksi jalat alta mailereilta. Tässä finaalijuoksussa näytti, että Uuden-Seelannin mailerit Dickson ja Quax tulevat väkisin Virénin ohi, puhumattakaan aina vaarallisesta Länsi-Saksan Hildenbrandista. Finaalijuoksun viimeinen kierros Anssi Kukkosen selostamana saa vieläkin tunteet pintaan… ei ihme, että äidiltänikin kului nitroja. Voit katsoa viimeisen kierroksen ja maaliintulon tästä linkistä (avautuu erilliseen ikkunaan): https://www.youtube.com/watch?v=cANTNm_F9HA

Äitini nitropurkki jäi erään kerran korkitta yöpöydälle, josta suomenpystykorvamme Hippu sen löysi. Hippu ilmeisesti tykkäsi nitroista, sillä se oli syönyt purkin melkein tyhjäksi sen jälkeen, kun oli tönäissyt purkin sisällön nurin lattialle. Muistaakseni tarkkailimme Hippua loppupäivän, mutta se oli lähinnä tavallista rauhallisempi, pihaa kiertävän kuusiaidan oraviakaan se ei oikein viitsinyt haukkua.

Ei ole täysin pois suljettua, etteikö Papin kosto saapuisi jo alkavalla viikolla kirjapainosta. Virallinen julkaisuajankohta on siis 28.2. Elämme jännittäviä aikoja. Näihin kuviin (jos katsot linkistä juoksun) ja tunnelmiin tämä viikko pakettiin ja kohti uusia uutisia!