24.2.2019

Viime tiistaina se sitten vihdoin tapahtui. Kustantaja ilmoitti sähköpostilla, että Papin kosto oli saapunut painosta. Seuraavana päivänä hain töiden jälkeen Ylöjärven postitoimipaikasta tekijänkappaleet. Otan asiat nykyään rauhallisesti, mutta totta kai oli sellainen perille saapunut olotila, tavallaan täyttymyksellinen hetki, kun kannoin paketit autoon. Hukkuneet oli ilmestynyt melkein päivälleen kaksi vuotta sitten. Se on pitkä aika, se. Facebookin kirjailijasivuilla jo hehkutinkin Mika Perkiökangasta, joka on tehnyt aivan upean kansikuvan kirjaan. Herra Perkiökangas teki kannet myös Hukkuneisiin. Jos saan joskus tilaisuuden kiittää häntä, todellakin teen sen. Hänhän on täysi velho! Ja kuten Hukkuneiden ilmestymisen yhteydessä, en malta nytkään olla mainitsematta, että hän on tehnyt kansikuvia myös Sofi Oksasen kirjoihin. Erityisesti haluan myös nostaa esille yhteistyön Atenan kustannustoimittajan Kanerva Eskolan, jonka kanssa saatoin kirjan maaliinsa saakka. Yhteistyö oli todella hyvä kokemus.

Papin kostoa voi jo tilata nettikirjakaupoista, joista Adlibris näyttää tällä hetkellä myyvän sitä edullisimmin. Kirjastoihin Papin kosto leviää lähiviikkojen kuluessa ja toivottavasti myös kirjakauppoihin. Työkaverini löysikin sen jo viime torstaina tamperelaisesta kirjakaupasta Hämeenkadulta. Hukkuneita on lainattu kirjastoista kautta maan tähän mennessä yli 10 000 kertaa, mikä ilahduttaa suurenmoisesti. Toivon hartaasti, että Papin kosto löytää aikaa myöten myös lukijansa. Olen tähän itsenäiseen jatko-osaan kyllä hyvin tyytyväinen ja uskallan suositella sitä Hukkuneisiin tykästyneille ja tietenkin muillekin. Jos et ole vielä lukenut Hukkuneita, lue ihmeessä se ennen Papin kostoa.

Ylöjärven Uutisten digilehdessä ilmestyi jo lauantaina haastatteluni Papin koston julkaisun tiimoilta, ja paperiversio siitä ilmestyy ensi keskiviikon (27.2.) Ylöjärven Uutisissa. Mukavaa, että oman paikkakunnan kaupunkilehti tarttui heti uutukaiseen kirjaan ja teki haastattelun. Kyllä sitä pitää itseään jo hyvinkin ylöjärveläisenä, kun on seitsemäs asuinvuosi jo täällä menossa.

Ihan millä hetkellä hyvänsä alkava kevät sitten näyttää, miten Papin koston kanssa eletään. Kun on jo esikoiskirjan ilmestyminen alla ja tuoreessa muistissa, osaa hiukan varautua tulevaan. Kieltämättä nyt tuntuu kahden julkaistun romaanin jälkeen, että on kirjailijan identiteettiä. Kun muistelen vajaan viiden vuoden takaista aikaa ja unelmaani kirjan julkaisemisesta… vetää mietteliääksi, ellei peräti hiljaiseksi. Olen kiitollinen vaimolleni, läheisilleni, kustantajalle ja kaikille lukijoille. En koskaan unohda tukeanne. Ilman teitä en olisi tässä.

Maanantaina pyrähtää kuitenkin uusi arkinen viikko käyntiin. Viime viikot ovat olosuhteiltaan olleet kovin haastavat ja talviset, eikä pyöräilykilometrejä ole kertynyt alkuunkaan niin paljoa kuin olisin toivonut. Sääennusteet lupaavat tulevalle viikolle oikein hyvää, joten tavoitteena on viettää runsaasti aikaa maastopyörän satulassa Ylöjärven ja Tampereen pyöräteillä. Työmatkapyöräily on hieno laji! Viime tiistaina töistä palatessa sain kylläkin Lielahden tienoilla hyvän kylvyn, kun vastaan tullut autoilija pärskäytti päälleni pyörätielle kunnon vesisuihkun. No, se kuuluu asiaan näillä vaihtuvilla keleillä. Mikä hienointa, aamutkin alkavat olla jo valoisia siihen aikaan, kun olen matkalla töihin. Iltapäivälläkin pääsee jo päivänvalossa kotiin asti.

Olen taas puhunut vain omasta kirjastani, mutta alkuvuodesta on ilmestynyt jo monta kotimaista dekkaria. Luen hitaasti, minkä takia oman kirjoitustyön ohessa ei ehdi määräänsä enempää lukea muuta tai kuunnella äänikirjoja. Se on sillä tavalla harmillista, että totta kai sitä haluaisi tiiviimmin seurata, mitä genren sisällä tapahtuu. Kolmannen NORDSA-kirjan kirjoitustyöt alkanevat tuota pikaa eli maaliskuun puolella. Varaslähtöä on tullut otettua prologin verran, ja juonen hiominen on tällä hetkellä kuumimmillaan…

Jaa sosiaalisessa mediassa: