3.3.2019

Tällä hetkellä elämä on yhtä Papin kostoa, mutta se lienee ymmärrettävää, julkaistiinhan kirja vasta viikko sitten. Mikä hienointa, se on vihdoinkin löytänyt tiensä kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Goodreadsiin on jo tullut parit ensimmäiset arviot, ja toivottavasti niitä tulee lisää. Sanotaan, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, mutta kotikaupunki Ylöjärven Uutiset (kuten jo viime blogissa mainitsin) julkaisi jo lehtijutun ensin nettisivuillaan ja viime keskiviikkona lehdessä. Tässä lehtijuttu keskiviikolta:

On ollut mukavaa, kun läheiset, tuttavapiiri ja työkaverit ovat suhtautuneet niin myötäeläen kirjan julkaisemiseen, kustantaja Atenaa unohtamatta. Nyt on varmaan itselläkin lupa hetki nauttia tästä kaikesta. En ole henkseleitä paukuttelevaa sorttia, mutta iloitsen kirjan ilmestymisestä omalla hillityllä tavallani. Se on ollut enemmänkin sellaista työpäivän jälkeen Tipotien pukuhuoneessa istuskelua pyöräilyvaatteet jo puettuna: “Jaahas, Papin kosto on nyt kaikkien luettavana…” Sitten pyöräilykypärä päähän ja 15 km kotimatkalle suojakelissä tai pikkupakkasessa. Viime viikolla tuli neljä pyöräilypäivää, mikä sekin nosti henkilökohtaista tunnelmaani. Ja hei, Atenan väki teki loppuviikosta hienon kirjatrailerin! Kesto 24 sekuntia, joten ei kannata poksautella mikrossa popcornia sitä varten leffaevääksi. Video avautuu nätisti uuteen välilehteen:

https://www.facebook.com/AtenaKustannus/videos/761147367593218/

Papin koston päivittäminen sosiaalimediassa rauhoittuu varmasti julkaisuhuuman hiljalleen tasoittuessa, joten toivon kaikilta vielä hetken ajan pitkämielisyyttä!? Itselleni kirjan julkaiseminen on vielä niin kovin sykähdyttävää, kun koen sen vasta toista kertaa. Oikeastaan kolmatta kertaa, sillä viime syksynä Antium Verlag julkaisi Hukkuneet saksankielisenä käännöksenä (Die Ertrunkenen) Sveitsissä. Tätä blogia toki jatkan viikoittain. Kun ajattelee, että neljä vuotta sitten tähän aikaan kevään kynnyksellä päätin lähettää vielä kerran erään käsikirjoitukseni kustantajille ja toivoa kustannussopimusta… tuntuu nyt käsittämättömältä, että toinen kirja on tuoreeltaan nähnyt päivänvalonsa ja ensimmäiselläkin on jo saksankielisiä lukijoitaan Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa. Tähän kohtaan jos mihinkään voisi lausahtaa: “surrealistista, mutta totta.”

Nyt lähden jatkamaan sunnuntai-iltaa saunaan ja mietiskelemään, mitä on tullut tehtyä. Tulee luultavasti myös pohdiskeltua, mitä teen seuraavaksi eli NORDSA-sarjan kolmas osa on jo loppusilausta vaille suunniteltuna, ja kirjoitustyöt aloitan tässä kuussa. Blogikirjoittelu jäi tällä kertaa vähemmälle, mutta annan mielelläni tilaa oheiselle Ylöjärven Uutisten lehtijutulle.

Ensi sunnuntaina sitten lisää tuoreita tunnelmia!

Jaa sosiaalisessa mediassa: