24.3.2019

Terveisiä Tampereelta Vihtorin kirjamessuilta, jotka järjestettiin 23.3. Sokos Hotel Ilveksessä. Messut huipentuivat Tulenkantaja-palkinnon julkistamiseen, jonka voitti kirjailija Minna Rytisalo teoksellaan Rouva C. Piipahdin messuilla vaimoni Annen kanssa parin tunnin ajan, ja tapasimme Irlannista asti paikalle tulleen dekkaristi Markus Ahosen. Ajattelin, että näin hyvää tilaisuutta nähdä kasvokkain ei ihan hetkeen tule toista kertaa. Markukselta julkaistiin pari viikkoa sitten WSOY:n kustantamana viides Isaksson-dekkari nimeltään Sieluttomat. Se on nopeakäänteinen jännitysromaani, joka kaikuluotaa ihmismielen ja -sielun kykyä sekä hyvään että pahaan. Isaksson-sarjan edellinen kirja Sydämenmurskajaiset ilmestyi 2016. Kiireisellä Markuksella oli aikaa vaihtaa kuulumisia kahvikupposen ajan, ja Hannu Peltonen yhytti meidät yhteiseen valokuvaan:

Tapasimme Annen kanssa myös kirjailija Helena Väisäsen, joka oli Tampereella muusta syystä kuin kirjamessujen takia, mutta poikkesi Vihtorissa meitä moikkaamassa. Helenalta julkaistiin viime kesänä dekkari Kuoleman tuoksu (Reuna 2018), ja ensi kesäkuussa se julkaistaan Sveitsissä saksankielisenä käännöksenä nimellä Farmaberg (Antium 2019). Helena asuu itsekin Sveitsissä, ja tutustuimme häneen siellä viime syksynä.

Muilta osin kulunut viikko on noudattanut aika tavalla aiempia latuja, joskin kevät näyttäisi vihdoin tekevän tuloaan oikein isosti. Työmatkapyöräilypäiviä sain kasaan neljä eli maanantaista torstaihin. Ensi tiistaina tapaan työpäivän jälkeen Radio Moreenin toimittajan Tampereen Kauppahallissa, ja rupattelemme kahvikupposen ääressä uutukaisestani Papin kostosta. Haastattelu lähetetään ulos myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan.

Sain tänään osapuilleen maaliviivalle asti erään mielenkiintoisen kirjallisen homman eli annoin matkan varrella hiukan editointiapua vaimoni isälle, joka on ansiokkaasti taltioinut sukunsa historiaa kansien väliin. Satoja liuskoja tekstiä muodostaa kolmen kirjan kokonaisuuden, joista viimeiseen kirjoitti mittavan osuuden myös hänen veljensä. Tällaisen suvun historian kokoamisen arvoa ei voi oikein rahassa mitata. On ollut hyvin mielenkiintoista lukea heidän sukunsa vaiheista 1700-luvulta asti. Iso hatunnosto moisesta kirjallisesta uroteosta!

Seuraavaksi on sitten aika keskittyä NORDSA-sarjan jatkamiseen eli kirjoitushommat nytkähtävät käyntiin oikein isolla vaihteella. Mitä tuohon muuta sanomaan kuin että olen valmis urakkaan.

Sunnuntainen kirjoittelu jatkuu myös tulevaisuudessa eli laitan aina jotain uutta kuulumista, ja vaikka ei niin kuuluisikaan, jotain kuitenkin. Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin ja olkaa varovaisia siellä, varsinkin jos on vielä liukasta.

Jaa sosiaalisessa mediassa: