Terveisiä Jyväskylästä!

Suomen dekkariseura täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Osana juhlavuotta se järjesti 27.4. Jyväskylän kaupunginkirjaston kanssa dekkaritapahtuman, tapahtumatilana pääkirjaston Minnansali . Dekkariseuran Matti Järvinen piti ensin esitelmän: 40 vuotta dekkareiden ilosanomaa. Se oli tiivis ja kiinnostava tietopaketti suomalaisen rikos- ja jännityskirjallisuuden kehityksestä. Sen jälkeen osallistuin yhdessä Tuire Malmstedtin kanssa kirjailijapaneeliin, haastattelijana dekkariseuran Aleksi Heikola. Yleisöäkin oli todella mukavasti paikalla.

Venäläisen pelin käsikirjoitus on jo siirtynyt oikolukijalle, joten kirjoitusurakka on siltä osin kohdaltani ohitse. Aika monta kertaa käsikirjoitus tuli luettua editointivaiheessa, ja oli tavallaan outoa päästää siitä irti lopullisesti. Ajatukset ovat jo seuraavassa kirjoitushankkeessa ja sitä seuraavassa ja sitä seuraavassa…

Tässä vielä kirjan kansikuva ja takakansiteksti:

Tulossa syksyllä 2024: Jaakko Melentjeff, Venäläinen peli

VENÄLÄINEN PELI ON KÄYNNISSÄ.

Kansallispuisto. Leiripaikalla kaksi ammuttua miestä. Maastopyöräilevä nainen pakenee droonia pimeässä. Aika on loppumassa.

Keskusrikospoliisin Laura Kask lähetetään Timo Lehdon tiimiin epäonnistumaan, ja hän joutuu laittamaan kaiken ammattitaitonsa likoon. Murhatutkinnastakin uhkaa muodostua mahdoton tehtävä, kun ainoa eloonjäänyt – Mysteerimies – makaa koomassa. Sairaalassa tuntematon nainen yrittää lähestyä Mysteerimiestä: mikä on hänen roolinsa pelissä? Laura joutuu tarkistamaan moraalista kompassiaan, kun salaisuuksien verho raottuu.

EUROOPPA ON SYÖKSYMÄSSÄ KYLMÄN SODAN KAAOKSEEN KORKEILLA PANOKSILLA.

Venäläinen peli on mukaansatempaava trilleri, joka laittaa lukijan pohtimaan, voiko peliä voittaa vai onko siinä vain häviäjiä.

Kirjailijan kuva: Hannu Peltonen

Kirjan kansisuunnittelu: Kalervo Sammalvehrä

Jälleen kerran sitä ihmettelee, miten ideasta kasvoi käsikirjoitus, joka muuttuu alkusyksyllä fyysiseksi ja käsissä hypisteltäväksi kirjaksi. Venäläisen pelin nimi tavallaan löysi itse itsensä, uskaltaisin sanoa vasta loppusuoralla. Kirjahankkeessa oli monenlaisia vaiheita, jotka kävisivät tarinasta nekin, ja ehkä joskus on aiheellista kertoa niistä tarkemmin. Tällä hetkellä päällimmäisenä kuitenkin on kovinkin huojentunut olo, kun urakka on viimeistä silausta vaille valmis.

Tuleva viikko vaikuttaisi olevan lämmin ja aurinkoinen, joten on hyvät mahdollisuudet saada koivuihin lehdet kunnolla auki ja julistaa sitä myöten kesä avatuksi.