Blogi

Etusivu/Blogi

Korona, Celia ja huhtikuu

2020-04-07T09:34:11+03:00

7.4.2020

Tätä kevättä hallitsee kaikkialla korona ja eristäytyminen. Toivottavasti itse kukin selviää tästä kurimuksesta. Voimia teille kaikille. Päivätöikseni teen kriittiseksi työksi luokiteltua työtä, ja palaan sairauslomalta töihin pääsiäisen jälkeen. Tammikuun lonkkaleikkaus onnistui hyvin, ja kuntoutuminen on sujunut odotusten mukaisesti.

”Celian valikoimaan kuuluu yli 45 000 kirjaa kattavasti eri aloilta ja eri-ikäisille lukijoille – tietokirjoja, runoja, satuja, dekkareita, elämäkertoja, historiaa, viihdekirjallisuutta, Finlandia-palkittuja teoksia ja paljon muuta. Määrä kasvaa jatkuvasti, vuosittain noin 2000 kirjalla. Kirjat tuotetaan lukemisesteisille saavutettavaan muotoon: ääni-, piste- tai e-kirjoiksi.”  (https://www.celia.fi/celian-kirjat/)

Ilahduin, kun huomasin Papin koston yltäneen ensimmäiseen listasijoitukseensa:

Jatkossa päivitän blogia satunnaisemmin sen mukaan, onko kirjailijarintamalta kerrottavaa vai ei. Päivityksiä voi tulla tiheäänkin tai sitten pidemmän tauon jälkeen. Nopein päivitys tulee aina Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin, joten sinun kannattaa seurata profiilejani niissä.

Kolmas NORDSA-kässärikin valmistui, ja lähetin sen Hukkuneet ja Papin koston julkaisseelle kustantajalle jo maaliskuun puolivälissä. Sen jälkeen olen… odotellut, josko kustantaja vastaisi lähettämääni sähköpostiin. Toivottavasti vastaa ja kertoo, onko kiinnostusta kustannussopimukseen vai ei. Tällaista se kirjailijaelämä on kahden julkaistun teoksen jälkeen; epävarmuutta ja odottelua. Toki muitakin vaihtoehtoja on olemassa, isompia ja pienempiä kustantamoita, jonne voi tarjota käsikirjoitusta. Mutta hei, kirjoittaminen jatkuu!

Palaan, kun on lisää kerrottavaa.

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Korona, Celia ja huhtikuu2020-04-07T09:34:11+03:00

Käsikirjoituksen viimeistelyä

2020-03-01T15:14:53+02:00

1.3.2020

Maaliskuu saapui sittenkin kuin varkain, ja mikä erikoisinta, juuri tällä hetkellä sataa Pirkanmaalla sankasti lunta.

Helmikuu kului leikkauksesta kuntoutuessa ja kirjoitustöissä. Apuvälineet on jo palautettu sukanvetolaitetta lukuun ottamatta, ja päiväkävelyt ovat venähtäneet jopa yli neljän kilometrin pituisiksi ilman sauvoja. Jäljellä on puolisentoista kuukautta sairauslomaa, jonka aikana on tarkoitus lisätä kuntoilua. Lonkan tekonivelleikkauksesta kestää kaiken kaikkiaan vuoden päivät toipua, sanoi sekä fysioterapeutti että kirurgi.  Sen verran olen kuitenkin jo harrastanut dopingia, että ostin Prismasta kympillä ihan omat tarttumapihdit.  Kirjastoautokin on tullut tutuksi, kun Ylöjärven pääkirjastoon asti ei ole päässyt ihan yhtä sujuvasti piipahtamaan. Edellisen kerran on tullut käytyä kirjastoautossa luultavasti peruskouluiässä.

Kolmas NORDSA-käsikirjoitus ei sittenkään valmistunut helmikuun loppuun mennessä. Näillä näkymin käytän sen viimeistelyyn vielä kaksi intensiivistä viikkoa. Sen jälkeen postitan sen kustantajalle ja jään odottelemaan, josko ihan kustannussopimusta tarjoaisivat. Tällä hetkellä ei ole muuta virallista tiedotettavaa, mutta toki pinnan alla tapahtuu koko ajan asioita. Perästä kuuluu sitten, kun on mahdollista jotakin tietoa julkistaa. Asiat etenevät tietyllä rytmillään, ja se ottaa oman aikansa. Kenties huhtikuun ensimmäisen sunnuntain blogipäivityksessä olisi jo jotain uutta kerrottavaa kirjailijarintamalta?!

Vuoden alkupuoliskon osalta on ollut kiva huomata, että PIKI-kirjastojen lainaustietojen mukaan Hukkuneet kiertää yhä suht kivasti lainauksissa, ja Papin kostollekin on riittänyt lukijoita. Kirjojen elinkaari jäisi kovin lyhyeksi ilman Suomen kirjastolaitosta. E- ja äänikirjat ovat formaatteja, jotka luultavasti jatkavat mainittua elinkaarta pidemmäksi, ainakin jostain näkökulmasta katseltuna. Huoli perinteisen painetun kirjan säilymisestä on kuitenkin aiheellinen. Olen edelleen sitä mieltä, että on kaksi eri asiaa tehdä tai lukea painettu ”perinteinen” kirja kuin e-kirja tai äänikirja. Kuluttajana käytän itse kaikkia näitä formaatteja, ja tällä hetkellä äänikirjana on kuuntelussa kirjailija Lasse Linqvistin kirjoittama Tapio Suomisen elämäkerta Urheiluhullu (Otava 2019).

Koronavirus puhuttaa tällä hetkellä koko ihmiskuntaa, ja jännitämme sen leviämistä pandemiaksi. Kieltämättä se varjostaa tässä ja nyt -elämää. Täytyy vain rukoilla ja toivoa, että tilanne ei eskaloituisi entisestään pahemmaksi.

On mukavampi päättää tämänkertainen blogipäivitys positiivisemmin, joten lämpimät onnittelut Arttu Tuomiselle Vuoden johtolanka -palkinnosta (Verivelka, WSOY 2019) ja Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjalla palkitulle Pekka Hyytille (Tummat pilvet eilisen, Myllylahti 2019). Samaten onnittelut Belinda Bauerille, jolle myönnettiin samassa yhteydessä Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2020 hänen suomennetusta tuotannostaan.

Lukekaa, kuunnelkaa, lainatkaa ja ostakaa kirjoja!

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Käsikirjoituksen viimeistelyä2020-03-01T15:14:53+02:00

Leikkauksesta kuntoutumista ja kirjoittamista

2020-02-02T14:34:42+02:00

2.2.2020

Tammikuun merkittävin tapahtuma oli 13.1. tehty lonkan tekonivelleikkaus, josta olen jo hyvää vauhtia kuntoutumassa. Kirjoittamiselle jää myös aikaa, sillä sairausloma ulottuu pääsiäiseen saakka. Tekevät Coxassa todella hienoa työtä. Kotiuduin sieltä jo seuraavana päivänä, mikä oli oikein mukava juttu. Ainoa negatiivinen kokemus oli Sote-taksi, joka ensinnäkin tuli liki tuntia sovittua myöhässä.  Kuski oli kolmekymppinen näsäviisas nuorimies (minähän olen jo 54), joka heitti hississä kahden naistyöntekijän läsnäollessa typerän alapäävitsin. Luulin, että vitsi liittyi toilettiasiointiin, mutta vasta jälkeenpäin kotona hoksasin, että kyse oli ihan muusta. No, kukin vastaa omista sanoistaan ja teoistaan.  Taksiin oli hankala änkeytyä etupenkille, kun lonkka oli vasta edellisenä aamuna leikattu, enkä ole hobbitin pituinen raajoiltani. Ja koska kyseessä oli Sote-taksi, poikkesimme hakemaan lisää kyytiläisiä eli takapenkille pääsi mies, joka tuli dialyysihoidosta.  Sentään tervehdimme, ja viritin kuljettajan kanssa pientä keskusteluakin ennen Ylöjärveä, mutta dialyysihemmo pysytteli mykkänä hiihtäjänä koko matkan ja jäi pois Ylöjärven keskustassa.  Loppumatkan kuljettaja selitti jostain amerikkalaisesta gurusta ja ajaessa selasi matkapuhelimestaan Youtube-videonkin, jota samalla katselimme pätkän.  Turvavyöt oli sentään molemmilla kiinni. Perillä kotona olin kieltämättä turhautunut ja kiukkuinenkin. Voi vain kuvitella, mitä se on niiden henkilöiden kohdalla, jotka joutuvat jatkuvasti turvautumaan Sote-taksiin. Tämän ainutkertaisen kokemuksen pohjalta sanon, että Sote-taksi on todella syvältä. Hinta oli tietenkin edullinen, mutta… joo.

Kirjoittaminen oli pari ensimmäistä viikkoa leikkauksen jälkeen varsin pienimuotoista, johtuen yleisestä kunnosta. Yöt pilkkoontuivat sellaisiin parin tunnin nukkumispätkiin, kun välillä oli jalan tuntemusten mukaisesti herättävä jaloittelemaan.  Edellisen neljän vuoden takaisen vastaavan leikkauskokemuksen perusteella odotin, että 2-3 viikon päästä jo helpottaa, ja näin myös tapahtui. Nyt on jo pari, kolme hyvää yötä takana, ja särkylääkkeitäkin on käytössä suht maltillisesti. Luultavasti heivaan loputkin kipulääkkeet viikon sisällä pois, ja kyynärsauvat ovat käytössä enää ulkosalla talvikelien takia.

Ja sitten kirjoituskuulumisia. Tavoitteena on, että kolmas NORDSA-kässäri valmistuisi helmi-maaliskuussa. Periaatteessa kuukausi riittää, mutta editoin luultavasti vielä jonkin verran, ennen kuin lähetän valmiin ensimmäisen version kustantajalle ihmeteltäväksi. Melkoinen kirjoitusrupeama on jo takana, ja stadion näkyy jo taivaanrannassa, jos käyttää tällaista maratonjuoksun kielikuvaa.

Sosiaalisessa mediassa en ole juurikaan ollut paikalla, vaan ennemminkin on ollut sellaista kirjoittajan kammioon sulkeutumista, kuntoutumista ja akkujen lataamista. Tietynlainen eristäytyminen tekee välillä hyvää, ja oikeastaan se on välttämätöntäkin itselleni. Tämän blogin päivittäminen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on kuitenkin sellainen sitoumus, jonka haluan täyttää.  Täten voin luvata, että kuukauden kuluttua helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina kerron taas viimeisimmät kuulumiset. Siihen mennessä onkin ehditty jo ohittaa 25. helmikuuta vietettävä laskiaistiistai, kukin tyylinsä mukaan.

Siispä edesmenneen isäni sanoin: eletään jälleennäkemisen ihanassa toivossa!

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Leikkauksesta kuntoutumista ja kirjoittamista2020-02-02T14:34:42+02:00

Uusi vuosi, uudet tarinat

2020-01-05T19:02:37+02:00

5.1.2020

Vuosi on jälleen vaihtunut, jopa kokonainen vuosikymmen. Jos kävisin läpi viimeisen kymmenen vuoden merkittävimmät henkilökohtaiset tapahtumat, se näyttäisi luultavasti vauhdikkaalta vuoristoradalta tiukkoine silmukoineen, joissa roikuttiin paikoin pää alaspäin. En totta totisesti halua kokea enää sitä samaa, joten olkoon tuleva vuosikymmen mieluummin huvipuistotermein vaikka rauhallista possujunassa matelua niin lähellä maankamaraa kuin mahdollista.

Vaikka otsikoinkin tämänkertaisen blogin ”Uusi vuosi, uudet tarinat”, lienee sopivaa vilkaista vielä kerran peruutuspeiliin ja katsoa, mitä päättynyt vuosi toi  itselleni kirjallisuusrintamalla lopulta tullessaan. Ja toihan se vaikka mitä! Helmikuussa kirjapainosta tuli Hukkuneiden itsenäinen jatko-osa Papin kosto, josta vuoden kuluessa Kotkan kaupunginkirjasto ja Helsingin Oulunkylän kirjasto intoutuivat tekemään varsin hauskat päivitykset sosiaaliseen mediaan, kuten alla olevista kuvista on mahdollisuus todeta:

Kahden julkaistun kirjan jälkeen voin vakuuttaa, että 300 liuskan kokoinen tarina on helpompi luoda kuin keksiä sille osuva nimi. Hukkuneet on hyvä nimi esikoiskirjalleni, mutta sen löytyminen vaati kohtuullisen pitkällisen aivoriihen. Kirjan työnimenä oli hyvin pitkään Perhostentekijä, joka tuli tarinassa esiintyvästä runosta. Tykkäsin nimestä, mutta se oli hiukan liikaa genren ohi, joten siitä oli luovuttava, ja se osoittautui myös oikeaksi päätökseksi. Papin kosto ei sekään löytynyt vaivatta toisen kirjan nimeksi. Sen keksi lopulta vaimoni, ja kun hän sanoi sen ensimmäisen kerran ääneen, sen tiesi osuneen tarinaan täydellisesti kohdalleen samalla tavalla kuin palapelin viimeinen jäljellä oleva pala asetetaan täydentämään kokonaisuus. Papin koston työnimenä oli melkein koko kirjoitusprosessin ajan Wroclawin Hawaladari, jolle löytyy tarinassa selkeä merkitys. Tuonkin työnimen kanssa kävi sama juttu kuin esikoiskirjan työnimen kanssa, että se ei sopinut kovinkaan hyvin tähän genreen. Kun lukija tarttuu uuteen kirjaan kirjakaupassa tai kirjastossa, ajallinen osto- ja lainausikkuna on hyvin lyhyt. Kirjan kansikuvalla, nimellä ja takakannen esittelytekstillä on siten suuri merkitys päätöksenteossa, ottaako kirja luettavaksi vai ei. Oma juttunsa oli, että kun olit sanonut ääneen Wroclawin Hawaladari, kieli oli joka kerta solmussa. Yritäpä sanoa se oikein nopeasti…

Molempien kirjojen kansikuvan on tehnyt Mika Perkiökangas. Olen tykästynyt kansiin ikihyviksi, ja jos minusta olisi kiinni, Mika saisi tehdä kyllä kaikkiin kirjoihini kansikuvat myös tulevaisuudessa. Aivan uskomattoman hienosti toteutetut kannet. Mika on ihan velho!

Päättynyt vuosi sisälsi myös joitakin esiintymisiä, jotka olivat varsinkin Helsingin kirjamessujen osalta täysin uusi ja hyvin myönteinen kokemus. Jo kesäkuussa vierailin Helsingin keskustakirjasto Oodissa Dekkarilauantai-tapahtumassa yhteishaastattelussa Tammen kirjailijan Petri Karran kanssa. Sain Petrin kirjan Musta Valo luettavakseni ennen sitä, josta kiitos Tammelle. Täytyy sanoa, että Petrin kirja oli viime vuoden elämyksellisin jännityskirja, jonka luin. Nämähän ovat makuasioita, ja jollekin toiselle elämyksellinen on jotain aivan muuta. Petrin tarinassa on hienoja tasoja, jonka lisäksi tarinan ja tekstin viimeistely todella näkyy.  Kirjaa oli vaikea laskea välillä käsistään, mitä tapahtuu itselleni harvoin. Samalla tavalla kävi viimeksi, kun luin Pierre Lemaitren kirjan Alex. Vinkkasin Mustan valon kaverilleni, joka lukee todella paljon kaunokirjallisuutta ja on itsekin kirjoittanut kuusi tietokirjaa. Hän nosti Petrin kirjan yhdeksi parhaista dekkareista, mitä hän on koskaan lukenut. Se on aika paljon, se.

Dekkarilauantai, keskustakirjasto Oodi, 15.6.2019 (Petrillä hieman enemmän tukkaa)

Aloitin kolmannen NORDSA-kirjan kirjoittamisen keväällä, jonka työnimenä oli syksyyn asti Kolmas dekkari. Nyt sillä on muu työnimi, mutta en paljasta sitä sen takia, että se saattaa päätyä myös lopulliseksi kirjan nimeksi. Keksin jo yhden työnimen, kunnes syksyllä julkaistiin dekkari, joka oli juuri sen niminen. Oli siinäkin sattumaa kerrakseen. Näillä näkymin käsikirjoitus lähtee kustantajalle helmikuun lopussa. Loppukesästä kirjoitin myös novellin, joka saattaa päätyä novellikokoelmaan, mutta asia on vielä kesken. Lokakuussa työnantajani Tampereen kaupungin viestintäyksikkö teki haastattelun ja pyysi muutaman osan jatkojännäriä kaupungin työntekijöiden luettavaksi intranetiin. Marraskuun kirjoitinkin vain sitä, ja tuotoksena oli 100 000 merkin pituinen ja 7-osainen jatkojännäri Murhaaja kulkee Tipotiellä. Se oli mukava työrupeama.

Paljon muutakin tapahtui vuonna 2019, mutta nämä edellä mainitut tapahtuneet halusin tällä kertaa nostaa esiin. Alkanut vuosi 2020 tulee olemaan taas aivan erilainen sekä kirjoitusrintamalla että muilla elämän osa-alueilla. Menen lonkan tekonivelleikkaukseen viikon kuluttua, josta seuraa kolmen kuukauden sairausloma. Kuten jo mainitsin,  tavoitteena on saada kolmas NORDSA-kässäri valmiiksi helmikuun loppuun mennessä.

Tammikuun puolella tuoreeltaan tuli mukava yllätys vastaan, kun huomasin Papin koston ilmestyneen äänikirjana saataville sekä Storytelin että BookBeatin valikoimaan. Tosi kiva juttu! Olen käyttänyt vuorotellen kumpaakin äänikirjapalvelua, ja tällä hetkellä olen Storytelin tilaaja. Äänikirjana Papin kosto on ollut kohta vuoden myös Elisa Kirjan valikoimassa.

Suomen dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehteä haluaisin kovasti mainostaa ja suositella tilattavaksi. Tänä vuonna dekkariseuran jäsenmaksu on 42€, ja sillä saa lehden kaikki neljä numeroa kotiin asti postilaatikkoon. Lehdessä on kiinnostavia artikkeleita ja kirja-arviot liki kaikista uusista kotimaisista ja ulkomaisista Suomessa julkaistuista jännityskirjoista. Lehden olemassaolo edellyttää lukijoita ja ennen kaikkea tilaajia, joten suosittelen lämpimästi dekkariseuran jäsenyyttä.

Tottahan toki yksi kohokohta viime vuonna oli yhteishaastattelu Taavi Soininvaaran kanssa Helsingin kirjamessujen Dekkarilauantaina. Haastattelijan hommat hoiteli mitä tyylikkäimmin Aleksi Heikola. Otsikkona oli ”Miten kansainvälinen miljöö ruokkii kirjailijan mielikuvitusta?” Sekä Taavi että Aleksi olivat todella sympaattisia heppuja. Taavin esikoisdekkari Ebola-Helsinki oli itselleni aikoinaan hieno lukukokemus ja tuolloin ihmettelin, että kuka ihmeen Taavi Soininvaara? No, ei tarvitse enää ihmetellä. Olisin hyvinkin voinut tempaista ja ottaa Helsinkiin paksun mustan tussin mukaan ja pyytää Taavia signeeraamaan suoraan otsaani.

Mukavaa alkanutta kirjavuotta vielä kaikille! Lähden nyt saunaan.

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Uusi vuosi, uudet tarinat2020-01-05T19:02:37+02:00

100 000 merkkiä

2019-12-01T12:02:56+02:00

1.12.2019

Uskomatonta mutta totta, joulukuu on alkanut, onko vuosi jo näin pitkällä? Lumi on peittänyt maan, näkymä on mitä talvisin. Saammeko tänä vuonna valkean joulun? Toissapäivänä oli vielä Black Friday, joten mene ja tiedä, arvaamiseksi menee.  Joulukuu menee myös jännittämiseksi, sillä on jälleen kerran se aika vuodesta, kun Ruotsin Gävlessä on pystytetty perinteinen olkipukki. 13 metriä korkea olkipukki on pystytetty vuodesta 1966 lähtien joulukuuksi, ja se on 37 kertaa tuhopoltettu. Kerran olkipukki on jyrätty autolla, muutamaan otteeseen se on tuhottu käsivoimin ja jopa varastettu, kertaalleen se on sortunut itsekseen. Viimeiset kaksi vuotta olkipukki on selviytynyt tammikuun alkuun asti, jolloin se puretaan. Olkipukin selviytymistarinaa voi seurata livekameran välityksellä:

http://www.visitgavle.se/sv/gavlebocken

Kirjoitusrintamallakin on tapahtunut.  Kuukausi sitten Tampereen kaupungin viestintäosasto teki minusta haastattelun, ja samassa yhteydessä he tiedustelivat halukkuutta kirjoittaa kaupungin työntekijöille intranetiin minidekkarin. Ehdotus oli innostava, ja marraskuun käytin tähän kirjoitusprojektiin. Tuotoksena oli seitsemän jakson pituinen dekkari, jonka kokonaispituus on melko tarkkaan 100 000 merkkiä välilyönteineen. Käsikirjoitusliuskoina se tekee n. 50 liuskaa, joten riittihän sitä naputeltavaa arki-iltoina ja viikonloppuisin. Maalissa olo oli kuin urheilusuorituksen jälkeen. 2.12. lähtien Tampereen kaupungin 12 000 työntekijää voivat lukea jatkodekkaria intranetin Etutaskussa.  Viimeinen jakso julkaistaan 17.12., jonka jälkeen koko tarina jää sinne luettavaksi. Jos haluat lukea 14.11. julkaistun haastattelun, se löytyy täältä:

https://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ajankohtaista/artikkelit/2019/11/14112019_1.html

Finlandia-palkinnotkin jaettiin (onnittelut kaikille ehdokkaille, jotka jo sinällään olivat kaikki voittajia), ja kirjallisuus oli voimallisesti esillä kaikissa medioissa. Myös kulttuuriykköseltä tuli 28.11. kiinnostava radio-ohjelma: ”Suomalainen kirja myy maailmalla intohimolla ja amerikkalaisella itsevarmuudella – uniikki suomalainen kerronta kiehtoo. Suomalainen kirja käy kaupaksi maailmalla paremmin kuin koskaan. Tänä vuonna suomalaista kirjallisuutta käännetään ensimmäistä kertaa eniten englanniksi. Kirjallisuusvienti on kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja vaatii hyvän tuotteen ohella osaavat kustantajat ja oikeat kontaktiverkot. Suomalaisesta kirjaviennistä keskustelevat Kirjallisuuden vientikeskus Filin johtaja Tiia Strandén, kirjallisuusagentti Elina Ahlbäck sekä kirjailija, toimittaja Minna Lindgren. Juontajana on Ville Talola.” Ohjelman kesto on n. 52 min.

https://areena.yle.fi/audio/1-50299694?fbclid=IwAR0DdN5q4y0IguwnvGBJQm-YEYeBOglCy1CT963WxBi1uVGSatXw13XRuBo

Kun puhutaan laajemmin tarinankerronnasta, tänään 1.12. TV1:llä alkaa rikossarja Sorjosen (Bordertown) kolmas ja viimeinen tuotantokausi. Sorjonen on niittänyt maailmalla suomalaisittain poikkeuksellista kansainvälistä menestystä. Suomalaisen tarinankerronnan ja kirjallisuuden tie maailmalle on vielä tällä hetkellä kapeahko, mutta hyvä uutinen on, että kaiken järjen mukaan se luultavimmin tulevaisuudessa ennemmin levenee kuin kaventuu.

Elämässä voi tapahtua hyvinkin yllättäviä käänteitä, joihin on mahdotonta etukäteen varautua, ja joista saisi tarinankerrontaankin hyvää ainesta. Tänä syksynä isäni puolelta on löytynyt kaksi uutta ykkösserkkua, joka on ollut aivan uskomaton juttu. Tällaisten tosielämän käänteiden rinnalla tuntuu toisinaan, että mielikuvitus jää sittenkin ainakin toisinaan kakkoseksi.

Joulukuussa on tarkoitus jatkaa ja kirjoittaa ahkerasti kolmatta NORDSA-kässäriä, jonka lisäksi mielessä on pari muutakin ideaa, joita haluaisin viedä eteenpäin. Tammikuulle on tiedossa lonkan tekonivelleikkauksen päivämäärä, jota seuraa kolmen kuukauden sairausloma. Jos kaikki menee hyvin, olen loppukeväästä pitkästä aikaa vaikkapa vaelluskunnossa. Sitä ennen sairauslomalla on kuntoutuksen ohella väistämättä aikaa myös lukea  ja kirjoittaa.

Saatan toistaa itseäni, mutta edelleenkin haluan tuoda esiin suurta kiitollisuuttani kaikille lukijoille, jotka ovat tutustuneet kirjoihini. Lämpimästi kiitos myös siitä, että olette löytäneet kirjailijasivuni Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.  Ne on linkitetty myös näille sivuille alaosaan.  Tervetuloa sosiaaliseen mediaan seuraamaan ja tykkäämään!

Seuraava blogipäivitys tulee tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina, joten tässä vaiheessa toivotan sinulle hyvää itsenäisyyspäivää, rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta.

Jaa sosiaalisessa mediassa:
100 000 merkkiä2019-12-01T12:02:56+02:00

Terveisiä kirjamessuilta!

2019-11-03T12:36:04+02:00

3.11.2019

Päättynyt lokakuu oli kirjamessujen kuukausi, ja osallistuin itsekin Turun Kirjamessuille (6.-8.10.) ja Helsingin Kirjamessuille (24.-27.10.). Turussa kävin lauantaina 7.10., jolloin esiinnyimme yhdessä Taru Kumara-Moision (Atrain&Nord), Anni Nupposen (Osuuskumma) ja Solina Riekkolan (Puru-kollektiivi) kanssa ILMASTOHUOLIPUHETTA DEKKAREISTA SCIFIIN -keskustelussa. Puimme sitä, miten ilmastonmuutosteema näkyy  kirjallisuuden eri genreissä? Saimme aikaan oikein mukavasti polveilevan keskustelun.

Helsingin Kirjamessuilla 26.10. lauantaina osallistuin Taavi Soininvaaran (Tammi) kanssa Punavuori-lavalla Suomen dekkariseuran järjestämään Dekkarilauantaihin. Yleisöä oli kiitettävästi eli istumapaikat eivät riittäneet. Aleksi Heikola haastatteli meitä teemalla JÄNNITYS EI TUNNE RAJOJA: Miten kansainvälinen miljöö ruokkii mielikuvitusta? Ja ruokkiihan se. Taavi on kirjoittanut jo pitkän Arto Ratamo -kirjasarjan, ja oli kiinnostavaa kuulla laajemminkin hänen kirjoitustyöstään. Kaiken lisäksi hän on ensivaikutelman perusteella erittäin mukava ja sympaattinen heppu, kuten myös haastattelija Aleksi Heikola.

Sunnuntaina 27.10. piipahdin vielä kertaalleen Messukeskuksessa samalla lavalla Atenan Kanervan Eskolan haastattelussa Papin kosto -kirjastani.  Saimme huomata, että sunnuntaillekin riitti kuulijoita ja yleensäkin messukävijöitä.  Kanerva oli haastatellut minua elokuussa Tampereen Kirjojen yössä Akateemisessa Kirjakaupassa, joten olimme jo vanhoja tuttuja. Myöhemmin Helsingin Kirjamessut julkaisi tiedon messuennätyksestä, yli 92 000 kävijää neljän päivän aikana. Se on huima määrä ihmisiä!

Kirjamessujen väliin mahtui myös viikon pituinen vuosiloma ja Portugalin matka. Vietimme pari yötä Sintrassa ja sen jälkeen kolme yötä Lissabonissa.  Sää ja lämpötila Portugalin rannikolla muistutti lokakuun puolivälissä miellyttävää suomalaista kesää. Sintrassa pääsin korkean paikan kammoni kanssa tuhtiin siedätykseen, kun tutustuimme Mouroksen kukkulalinnaan ja Penan palatsiin.  Lissabonissa kolusimme vanhaa kaupunkia, mutta piipahdimme myös  Huhtikuun 25. päivän sillan yli Almadan puolella Cristo Reillä eli Kristus-patsaalla. Mainittu silta on miltei täydellinen kopio San Franciscon Golden Gate -sillasta. Cristo Rei puolestaan on ilmeisen tarkka kopio Rio de Janeiron Kristus-patsaasta.

Olin varautunut lonkkaleikkaukseen marraskuussa, mutta se tapahtuukin tammikuun puolella. Se vaikuttaa päivätöiden lisäksi kirjoitustyöskentelyyn, joten olen viilannut kirjoitusaikatauluni uusiksi leikkauspäivämäärä huomioituna. Kerron seuraavassa blogipäivityksessä tarkemmin, mutta eräs haastattelu lokakuussa Tampereella toi muassaan kirjoitushankkeen, johon käytän maaraskuun. Joulukuussa on aika jatkaa kolmannen NORDSA-käsikirjoituksen kimpussa, joka sekin on jo puolivälissä. Luulen, että varsin pian ensi vuoden puolella pääsen tarjoamaan sitä kustantajalle. Muutakin kirjallista värinää on ilmassa eli ideoita ja kehittelyä… aika näyttää, riittääkö niistä jonain päivänä kerrottavaksi asti. Ai niin, olen päivittänyt tämän nettisivuston Galleria-osioon valokuvia, joten kannattaa käydä kurkkaamassa sekin.

Kiitos vielä kerran kaikille teille, jotka olette käyneet Goodreads-sivustolla huomioimassa, että olette lukeneet Hukkuneet- ja Papin kosto -kirjat.  Uskon, että se on merkityksellinen kanava kertoa kirjojen olemassaolosta, jonka takia jokainen yksittäinenkin lukijan päivitys kirjaan tarttumisesta on tärkeä. Kiitos sinulle vielä kerran!

Marraskuuhun lähdetään rohkeasti vielä hetken syvenevää pimeyttä kohti ja joulun valoja odotellen. Sen jälkeen olisi sitten vuorossa vuodenvaihde, tammikuun auringonhohteiset hanget ja uusi kevät.  Ja mitä tähän sunnuntaihin tulee: Blogipäivityksen jälkeen laitan kuulokkeet korville, jatkan Max Mannerin Succubus-äänikirjan 1. osan kuuntelua ja ryhdyn imuroimaan. Loppupäivä kulunee sen jälkeen suht perusteellisesti kirjoitushommissa. Eilen yritin tehdä jotain maastopyörän rahisevalle ketjulle, mutta onnistuin ryssimään (tällä sukunimellä voinen sanoa näin) etuvaihtajan säädöt. Luultavasti on pakko viedä pyörä viikolla huoltoon ammattilaisten hoteisiin. Puukäsityö oli jo kouluaikoina todistuksissa takuuvarma kuutonen, enkä myöhemminkään ole PONTEVISTA YRITYKSISTÄ HUOLIMATTA niittänyt kunniaa kädentaidollisissa asioissa, ilmeisesti kyseenalaista mainetta sitäkin enemmän… Antakaa minulle työkalu käteen, niin takaan, että sutta tulee. Itseironia ja sarkasmi ovat nekin voimavaroja, kun tarpeeksi pyörittelee?!

Terveisin, Kynänpyörittäjä

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Terveisiä kirjamessuilta!2019-11-03T12:36:04+02:00

Terveisiä Hattulasta ja Turusta

2019-10-06T12:41:18+03:00

6.10.2019

Syyskuusta tuli sitten jälleen kerran se kuukausi, jolloin oli aika jättää lopulliset hyvästit kesälle ja etsiä pyöräilypipo hyllyn perältä kylmien aamujen päänlämmittimeksi.  Hyvä on, myönnettäköön, että kaljupäänä tarvitsen pipoa hiukan aikaisemmin kuin moni muu työmatkapyöräilijä. Tätä tekstiä kirjoittaessa syyskuukin on jo ohitettu ja valmistautuminen talveen on vääjäämättä käynnistynyt. Viime perjantaina oli vaihdettava autoon talvirenkaat, mikä onkin jo aika kaukana kesätunnelmista.

Olen aina pitänyt syksystä.  Poljen aamulla kello seitsemän Teivon ravirataa kohti, vasemmalla puolellani viljasta riisuttu pelto sulautuu usvaharsoon,  ja pyörätie peittyy kellertävistä koivunlehdistä. On niin hiljaista, että kuulen rasituksesta huohottavan hengitykseni. Kauempaa pikatieltä sumua leikkaa äkisti kaksi kirkasta valoa, sitten kuuluu voimistuvaa moottorin ääntä, ja auto ilmestyy näkyviin. Se ohittaa pellon ja minut ja muutamassa sekunnissa katoaa takaisin sumuun. Yhtäkkiä on jälleen äänetöntä. Yksikään lintu ei laula. On niin hiljaista, että voisin polkea dystopiassa, olla planeetan ainoa elossa oleva ihminen (okei, se äsken pikatiellä kulkenut auto on vähän vaikea selittää).

Terveisiä Hattulan kirjaston ja Mauri Sariola -seuran 5.9. yhteisesti järjestämästä perinteisestä dekkari-illasta! Laitan oheen pari kuvaa tilaisuudesta, johon oli varattu ruhtinaalliset pari tuntia. Yleisöä oli saapunut auditorioon ihan mukavasti, mutta olisi sinne vielä toki toinen mokoma mahtunut. Mikä mukavinta, yleisö kyseli aktiivisesti, ja illasta tuli hyvinkin keskusteleva ja vuorovaikutuksellinen. Minun lisäkseni iltaan osallistuivat dekkaristit Terttu Autere, Marko Kilpi ja Pertti Laine. Dekkari-illan juontajana toimi Mauri Sariola -seuran intendentti Matti Nummenpää.

Muutoin syyskuu kului päivät töissä, sekä jaksamisen puitteissa illat kolmatta NORDSA-dekkaria kirjoittaessa.  Päivätöissäni työmäärä ja  työtahti on ollut jotain muuta kuin pari, kolme vuotta sitten, mikä näkyy siinä, että en ole tänä syksynä jaksanut kirjoittaa joka ilta töiden jälkeen. Välillä vaan ei millään jaksa. Työmatkapyöräilyn piikkiin en suostu jaksamattomuutta laittamaan. Vai onko ikä tehnyt jo tepposensa, eikä 54-vuotiaana enää jaksa niin kuin ennen? Mitä vielä, ostan huomenna D-vitamiinia. Pullaa pitää syödä myös (selvästi) enemmän. Ja hei, kässäri on edennyt kaikesta huolimatta hyvin (unohdin mainita: pidin syyskuussa pari viikkoa kirjoituslomaa), ja uskon ensimmäisen version olevan valmis jouluun mennessä. Mitä uuteen rikostarinaan tulee, olen siitä innoissani, hyvältä tuntuu.

Terveisiä myös Turun Kirjamessuilta! Kävin siellä eilen ja osallistuin yhdessä kirjailijoiden Anni Nupponen, Solina Riekkola ja Taru Kumara-Moisio kanssa paneelikeskusteluun otsikolla ILMASTOHUOLIPUHETTA DEKKAREISTA SCIFIIN: Miten ilmastonmuutosteema näkyy kirjallisuuden eri genreissä? Ohessa muisto tästäkin tilaisuudesta. Meillä oli oikein mukava ja keskusteleva puolituntinen.

Agricola-lavalla Turun Kirjamessuilla 5.10.

Seuraavaksi on parin työpäivän jälkeen aika vetää henkeä viikon verran vuosilomalla, mutta tällä kertaa lomalla ei jouda kirjoittamaan. Loppukuusta olisi vuorossa Helsingin Kirjamessut, jossa 26.10. lauantaina klo 13.30-14.00 Punavuori-lavalla Suomen dekkariseuran Aleksi Heikola haastattelee minua ja kirjailija Taavi Soininvaaraa, aiheena JÄNNITYS EI TUNNE RAJOJA: Miten kansainvälinen miljöö ruokkii kirjailijan mielikuvitusta? 27.10. sunnuntaina klo 15.00-15.30 samaisella Punavuori-lavalla Atenan Kanerva Eskola haastattelee minua kirjastani Papin kosto: Puolan rajalla ihmiset pakenevat yöhön. Kyröskoskella lakimies teloitetaan kesämökilleen. Pietarissa autopommi tuhoaa puoli katua. Kun koston aallot iskevät, kukaan ei ole turvassa. Kansainvälinen dekkari ihmiskaupasta ja pohjoismaisesta poliisiyhteistyöstä. Papin kosto on kiihkeätempoinen trilleri, joka on itsenäinen jatko-osa Melentjeffin edelliselle trillerille Hukkuneet. Ajankohtainen teos kysyy, voiko kostamalla saada oikeutta.

Suomen dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -julkaisu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Se on aivan mahtava tietopaketti kaikista Suomessa julkaistavista jännitysromaaneista ja dekkareista. Ruumiin kulttuurissa on myös todella kiinnostavia artikkeleita genreen liittyen. Suomen dekkariseuran 40 euron jäsenhintaan saat tämän mainion lehden vaivattomasti suoraan postilaatikkoosi. Vahva suositus!

Esikoiskirjani alkumetreistä on aikaa nelisen vuotta. Sain tarjoamastani käsikirjoituksesta 1.9.2015 hylkykirjeen Atena-kustantamosta, mutta samalla myöskin kiinnostuksenilmaisun jatkokeskusteluun. Puolitoista vuotta myöhemmin Hukkuneet julkaisiin helmikuussa 2017 ja sen itsenäinen jatko-osa Papin kosto ilmestyi helmikuussa 2019.  Matka on ollut huikea ja tunteellinenkin, silti jalat tukevasti maassa joka hetki. Takana on niin paljon kirjoituskilometrejä 2000-luvun alkupuolelta saakka, ettei ole ollut pienintäkään vaaraa ylpistyä siitä, mitä minulle on tapahtunut. Olen vain syvästi kiitollinen mahdollisuudesta kirjoittaa ja julkaista.

Eilen menin sisään Turun Kirjamessuille esiintyjien ovesta ja sain kyltin rintamukseen. Se oli todella outo kokemus, olin aidosti hämilläni ja sittenkin valmistautumaton, kun kävelin siihen ihmismereen kirjailijana kirjailijoiden joukossa. Rosebudin kirjaosastolla kävin vaimoni kanssa sujauttamassa kirjanmerkkejä kirjojeni väliin, kun melkein ikäiseni mies kopautti olkapäähän ja pyysi molempiin kirjoihini signeeraukset. Kysyimme, oliko messuilla myös Hukkuneet jossain myynnissä. Hän sanoi, että kirjat ovat hänen omiaan, hän oli tuonut ne messuille signeerattavaksi.  ”Minulla ei ole kynää”, sanoin pahoitellen. ”Minulla on kynä”, mies sanoi ja otti sen esille. ”Mitä kirjoitan?”, kysyin. ”Laita: Karille”. Oli kyllä nöyrä ja kiitollinen olo, tuntui ihan kirjailijalta.

Tällä kertaa tällä tavalla hieman alkusyksyn kuulumisia.  Jos olet tulossa lokakuun lopulla Helsingin Kirjamessuille, olet tervetullut kuulolle esiintymisiini!

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Terveisiä Hattulasta ja Turusta2019-10-06T12:41:18+03:00

Kirjatapahtumissa mukana

2019-09-02T15:59:00+03:00

2.9.2019

Terveisiä Tampereelta Akateemisen Kirjakaupan Kirjojen yöstä!

Elokuussa olin mukana Tampereella Tapahtumien yössä, jonka yhteydessä Akateeminen Kirjakauppa järjesti Kirjojen yön.  Atenan kustannustoimittaja Kanerva Eskola haastatteli minua Papin kosto -kirjasta ja ylipäätään NORDSA-sarjasta, johon kirjoitan tällä hetkellä kolmatta osaa. Hukkuneet ja Papin kosto muodostavat yhden kertomuksen kokonaisuuden, kun taas tästä kolmannesta osasta tulee täysin itsenäinen kirja, joskin samoilla aiemmista kirjoista tutuilla päähenkilöillä. Akateemisessa oli tosi kivasti väkeä, enkä laittanut lainkaan pahakseni, että haastatteluni osui dekkaritaivaan uuden tähden Arttu Tuomisen (Verivelka, WSOY 2019) ja Matti Röngän (Uskottu mies, Gummerus 2019) väliin.  Pohjoismaiden parhaalle rikosromaanille on v:sta 1992 alkaen myönnetty Lasiavain-palkinto ja Matti Rönkä voitti sen v. 2007 teoksellaan Ystävät kaukana (Gummerus, 2005)

8.8.2019 Kirjojen yö, Tampere

Haastattelustani löytyy kokonaisuudessaan vajaa puoli tuntia kestävä videotaltiointi (avautuu omalla välilehdellään):  https://www.youtube.com/watch?v=87hRBye6IMo

Kanerva Eskola kustannustoimitti Papin koston ja sen kyllä huomasi hänen kysymyksistään, joihin oli todella innostavaa vastata. Vajaa puolituntinen keskustelutuokio hujahti kuin huomaamatta. Videoinnista en tiennyt vasta kuin haastattelun jälkeen. Iso kiitos Nealle!

Matkan varrella tutummat ja vähemmän tutut ovat kyselleet kirjailijana olemisesta ja kirjoittamisesta. Käsitykset ovat vaihdelleet hyvin laidasta laitaan. Olen yrittänyt vastata niin totuudenmukaisesti kuin olen suinkin kyennyt. Tämähän ei ole mitään salatiedettä ensinkään… Elantoni hankin sosiaalityöstä, jota olen tehnyt jo pitkälti yli 25 vuotta. Kirjoittaminen on kieltämättä ihan ehta sivutyö jo siksi, että käytän siihen huomattavan osan vapaa-ajastani ja suhtaudun kirjoittamiseen tavoitteellisesti. Luonnollisesti se, että kaksi kirjaani on julkaistu kustantajan toimesta, kertoo missä mennään. Kun katson verkkokirjastojen lainausmääriä, on helppo laskea yhteen, että kirjojani ovat lukeneet jo tuhannet ihmiset. Tämä ei millään tavoin ole enää mitään vain itselle pöytälaatikkoon kirjoittamista, kuten sanonta kuuluu. Se on mielessä joka kerta, kun avaan tekstitiedoston ja jatkan uutta tarinaa. Tietoisuus lukijoista takaa sen, että jalat pysyvät joka päivä tukevasti maassa ja mieli kiitollisen nöyränä, vaikka mielikuvitus lentääkin taivaan korkeimmissa sfääreissä kohti ääretöntä ja vähän sen ylikin. Mielikuvitus kun ei tunne rajoja. On aina vain ja uudestaan kihelmöivä tunne astua kuviteltuun maailmaan ja kirjoittaa siitä paperille.

Että tällä tavalla.

Turun Kirjamessut pidetään 4.-6.10.2019 ja messuohjelma on nyt julkaistu. Tervetuloa 5.10. lauantaina klo 17.20 kuulolle Agricola A-halliin:

17.20-17.50
Agricola A-halli
ILMASTOHUOLIPUHETTA DEKKAREISTA SCIFIIN –keskustelu.

Miten ilmastonmuutosteema näkyy kirjallisuuden eri genreissä? Kirjailijat ANNI NUPPONEN (Osuuskumma), TARU KUMARA-MOISIO (Atrain&Nord), JAAKKO MELENTJEFF (Atena) ja SOLINA RIEKKOLA (Puru-kollektiivi).

Ohjelmatuottaja: Osuuskumma-kustannus

Osallistun myös Helsingin Kirjamessuille 24.-27.10.2019 kahden haastattelun myötä, mutta niistä lisää Helsingin messuohjelman julkaisemisen jälkeen.

Tulevalla viikolla 5.9. torstaina klo 18.00 osallistun Hattulan kirjaston ja Mauri Sariola -seuran perinteiseen dekkari-iltaan yhdessä Terttu Autereen, Marko Kilven ja Pertti Laineen kanssa. Tilaisuuden juontaa Mauri Sariola -seuran intendentti Matti Nummenpää.  Tulossa on taatusti mielenkiintoinen dekkari-ilta. Jos liikut torstaina Hattulan suunnalla, tervetuloa kuulolle!

5.8. Hattulan kirjaston dekkari-ilta klo 18.00.

Muutoin täytynee todeta, että tämänkertainen kesä vetelee jo viimeisiään näin syyskuun puolella. Pidän alkusyksystä hiukan lomaa päivätyöstä ja keskityn kolmanteen NORDSA-kirjaan, kuten jo edellä mainitsin. Itse asiassa olen kirjoittanut siitä jo kolmanneksen ja odotan innolla, että pääsen kirjoittamaan sitä joksikin aikaa ihan kokopäiväisesti.

Jos haluat pysyä ajan tasalla kirjakuulumisistani, sinun kannattaa ehdottomasti liittyä Facebookissa kirjailijasivujeni  https://www.facebook.com/JaakkoMelentjeffOfficial/ seuraajaksi, ne kun ovat olemassa ihan sinua varten. Samalla tavalla tervetuloa seuraamaan Twitter-sivujani https://twitter.com/JMelentjeff, unohtamatta myöskään Goodreadsia, jossa voit käydä kommentoimassa myös lukukokemuksesi kirjoistani: https://www.goodreads.com/author/show/16520169.Jaakko_Melentjeff. Kiitos sinulle jo etukäteen!

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kirjatapahtumissa mukana2019-09-02T15:59:00+03:00

Lomailua ja häät

2019-08-04T17:48:02+03:00

4.8.2019

Heinäkuun osalta päällimmäisenä on mielessä alkukuun lomailu, josta kerroinkin edellisessä blogipäivityksessä, sekä sen jälkeinen paluu töihin ja nyt meneillään oleva viikon loma. Kirjoittaminen on ollut (suunnitellusti) lähinnä loma-ajat lähestulkoon telakalla, mutta toki joitakin liuskoja on tullut heinäkuussakin raapusteltua. Palaan säntillisempään kirjoitustyöskentelyyn tämän jälkimmäisen loman jälkeen.

Eilinen 3.8. oli hyvin merkityksellinen ja tunteellinen päivä, kun vietimme vanhemman poikani ja hänen morsiamensa häitä. Vihkitilaisuus ja juhlat pidettiin Lempäälässä Villa Hakkarissa; häät olivat vihkiparin näköiset ja lämminhenkiset.  Isänä on ollut hieno taipale seurata molempien poikieni kasvamista lapsuus- ja nuoruusvuosien läpi aikuisuuden kynnykselle ja sitten sen ylikin.  Monella tapaa tuntuu, että tehtäväni kasvattajana on nyt täytetty. Lasten itsenäistymisestä ja omasta ikääntymisestäni huolimatta jäljellä on yhä isyys, joka on elämän pituista tietoisuutta siitä, että tulemme aina olemaan yhtä ja samaa verenperintöä.  He rakentavat nyt omaa elämäänsä, ja osani on olla taustalla… mutta tulen aina olemaan kahden upean aikamiehen ylpeä isä. Häistä vielä sen verran, että kotiuduimme vasta iltamyöhään, ja tämä päivä on mennyt juhlahumusta palautuessa. Niin, olen myös sitten tätä nykyä appiukkokin.  Patriarkaalinen vastuu painaa jo hartioilla.

Kirjallisuusrintamalla odotusarvo on ensi torstaissa (8.8.), kun käväisen Kirjojen yössä Tampereen Akateemisessa Kirjakaupassa. Kirjailijahaastatteluita on koko päivän ja minua haastatellaan Papin koston tiimoilta  klo 19.00. Tervetuloa seuraamaan! Tänään sain shakkikkaveriltani Jounilta kuvan Tampereen Suomalaisesta Kirjakaupasta ja hieman myöhemmin pojaltani toisen kuvan Akateemisesta Kirjakaupasta, sekin Tampereelta. Kiva juttu, että Papin Kosto on hyvin esillä!

Näissä tunnelmissa loma jatkuu keskiviikkoon asti. Torstai on sitten ensimmäinen työpäivä ja samana iltana siis tuo kirjailijahaastattelu.

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Lomailua ja häät2019-08-04T17:48:02+03:00

Dekkarilauantai, arvosteluja ja Pielavesi

2019-07-11T15:27:11+03:00

11.7.2019

Heinäkuun alkuun kaavailtu blogin päivitys on hiukan myöhässä, mutta meriselityskin on pätevä: Kuun alussa alkoi pienimuotoinen loma, joka vei meidät pitkähkölle Kaakkois- ja Itä-Suomen kiertueelle Lappeenrantaan, Mikkeliin, Savonlinnaan (Olavinlinnaa unohtamatta), Kerimäelle, Uuden Valamon luostariin Heinävedelle ja lopuksi Pielavedelle kesämökkeilemään.  Vauhtia on ollut niin hirmuisesti, että en ole edes yrittänyt keskittyä blogin ajattelemiseen.  Kiitos Savonlinnan Oopperajuhlien, majoituspaikat olivat kortilla, joten yövyimme puolen tunnin ajomatkan päässä Kerimäellä Wanhan Apteekin Majatalossa. Se olikin näky sinänsä, sellainen ulkomaaliltaan rankasti hilseillyt puutalo, joka muistutti Batesin motellia Hitchcockin hyytävästä elokuvasta Psyko. Hyvin persoonallinen majatalo on auki ympäri vuoden, ja näin kesäaikaan se on kuulemma täyteen buukattu, joten kannattaa netin kautta varata huone hyvissä ajoin ja mieluiten jo keväällä. Majatalon hinta-laatusuhde oli odotusten mukaisesti kohdillaan, kiitoksia vain. Kerimäeltä lähtiessä kävimme vielä kurkkaamassa maailman suurimman puukirkon, joka oli kyllä komea näky! Sitten ajelimme osin kinttupolkuja myöten Heinävedelle Uuden Valamon luostariin ja osallistuimme juuri alkaneeseen Vanhassa kirkossa järjestettyyn rukoushetkeen. Ystävällinen munkki tuli kädestä pitäen opastamaan heti alkumetreillä, että miesten ei toki tarvitse kirkossa peittää päätään hunnulla. Mikä helpotus! Muutoin Uutta Valamoa voi kernaasti suositella tutustumiskohteeksi, mutta kannattaa varata aikaa useampi tunti tai jopa yöpyminen luostarin hotellista. Ja Valamon munkit! Nam! Söin kaksi omenahillomunkkia kahvin kanssa. Harmitti, että en älynnyt ottaa vielä pussillista mukaan Pielavedelle.

Uusi Valamo

Ja sitten kirjallisiin touhuihin. Kesäkuulle osui Papin koston kirja-arviot Suomen Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -julkaisuun ja Aamulehteen. Lisäksi kävin 15.6. Helsingin keskustakirjasto Oodissa, jossa toteutettiin kolmatta kertaa Dekkarilauantai-tapahtuma. Samalla reissulla oli vielä kirjailijahaastattelu Rosebudin Kolmen sepän kirjakaupassa.

Keskustakirjasto Oodissa oli kuulolla kivasti väkeä, kun Juha Hietanen yhteishaastatteli Tammen kirjailija Petri Karraa ja minua. Petriltä on toukokuussa julkaistu uusin dekkari Musta valo, jonka olin ehtinyt jo lukea.  Todella vahvaa kerrontaa, toivottavasti siitä kaavailtu tv-sarja toteutuu. Haastattelun jälkeen signeerauspisteellä kävi entinen työkaverini psykologi-Hanna, joka oli juuri aloittanut lomansa ja oli Helsingissä käymässä siskollaan. Hän oli lehdestä huomannut Dekkarilauantai-tapahtuman ja bongannut ohjelmasta Petrin ja minun haastattelun.  Oli mukava tavata pitkästä aikaa, mutta kuulumisten vaihtamiselle ei jäänyt aikaa muutamaa lausetta enempää, kun piti jo ehättää Rosebudiin.

Poseerattiin Petrin kanssa kirjoinemme. Vaimolleni tiedoksi, että minä olen kuvassa vasemmalla ja Petri oikealla (sisäpiirihuumoria).

Ylhäällä Juha Hietanen  jututtaa Petriä ja minua, joskin olen juuri nyt äänessä… Ja tuossa alempana vielä muisto Rosebudin kirjakaupasta. Itse kirjakauppa oli keskeisellä paikalla Kolmen sepän patsaan tuntumassa, mutta luultavasti helteinen ja aurinkoinen sää oli vetänyt väen puoleensa ulkosalle katukahviloihin. Kirjakaupassa piipahteli lähinnä vain yksittäisiä asiakkaita vilvoittelemassa.  Parinkymmenen asteen pakkanen ja lumipyry olisi voinut olla otollisempi ajankohta?!

Tähän kohtaan mainostan vaihteeksi tulevia tapahtumia: 8.8. torstaina klo 19.00 olen haastateltavana Tampereen Kirjojen Yössä Akateemisessa Kirjakaupassa.  No, kyseessä on laajemmin Tapahtumien Yö. Ennen minua haastatellaan klo 18.30 Arttu Tuomista (Verivelka, WSOY) ja heti jälkeeni klo 19.30 haastatellaan Matti Rönkää (Uskottu mies, Gummerus). Akateemisen kirjailijakattaus on muutenkin koko päivän hyvin mielenkiintoinen, voit täältä kurkata ohjelman kokonaisuudessaan: Klikkaa tästä linkki auki!

15.6.2019 haastattelu Rosebudin Kolmen sepän kirjakaupassa

Hattulan kirjaston ja Mauri Sariola -seuran perinteinen Dekkari-ilta järjestetään  5.9. torstaina klo 18.00-19.00, jossa esiintyjinä ovat Terttu Autere, Pertti Laine ja allekirjoittanut.  Jos liikut kulmilla, tervetuloa mukaan! Lokakuussa osallistun Turun kirjamessuille 5.10., samoin kuin Helsingin kirjamessuille sekä 26.10. että 27.10., mutta ohjelmien tarkemmista sisällöistä ja ajankohdista sitten, kun kirjamessut julkaisevat ohjelmistonsa. Syksyksi on siis jonkin verran vierailuja luvassa, mikä on ihan hyvä juttu, sillä miten sitä muuten saisi kirjojaan mainostettua.

Ruumiin kulttuuri tuli kesäkuussa postista Dekkarilauantain jälkeisellä viikolla, ja lehdestä löytyi myös Papin koston kirja-arvio. Se oli oikein kannustavaa luettavaa. Jos et ole jo Suomen dekkariseura ry:n jäsen, kannattaa ehdottomasti liittyä mukaan. Jäsenenä saat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Ruumiin kulttuuri -lehden, jossa esitellään kaikki uudet kotimaiset ja ulkomaiset suomenkielellä julkaistut dekkarit. Lisäksi lehdessä on kiinnostavia artikkeleita jännistyskirjallisuuden ytimestä ja liepeiltäkin. Luen sen yleensä kannesta kanteen, ennen kuin seuraava numero ilmestyy kolmen kuukauden kuluttua. Toki lehden voi tilata ilman jäsenyyttäkin.

Ruumiin kulttuuri, Papin koston kirja-arvio

Kesäkuussa tuli myöskin yhteydenotto Kulttuuritoimituksesta, ja sovimme haastattelun työapaikalleni Tipotien sosiaali- ja terveysasemalle. Kiitos liukuvan työajan, aloitin työpäiväni pari tuntia tavanomaista myöhemmin, jotta saimme kiireettömän haastattelutuokion Tipotien ylimmän kerroksen näköalakahvilassa. Toimittaja Marja Aaltion kanssa turistessa olisi vierähtänyt vaikka koko päivä. Tässä linkki Kulttuuritoimituksen juttuun ja pari valokuvaa Tipotien haastattelusta. Mainittakoon vielä, että Suomen suurin kulttuuritoimitus seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta. Alla olevasta linkistä pääset sekä haastatteluun että Kulttuuritoimituksen sivuille, joihin kannattaa tutustua muutenkin:

Kulttuuritoimitus, haastattelu Tipotiellä (klikkaa tätä tekstiä)

Erityisen tervetullut yllätys oli, että Deutsch-Finnischen Rundschau julkaisi kirja-arvion Hukkuneiden saksankielisestä käännöksestä Die Ertrunkenen. Itse en saksankieltä taida, mutta jos haluat lukea kirja-arvion, se on tässä:

Die Rezension von Jaakko Melentjeffs ”Dier Ertrunkenen” aus der Deutsch Finnischen Rundschau

Aamulehdessä toimittaja Juha Sihto puolestaan oli arvioinut useita kotimaisia ja ulkomaisia dekkareita, ja Papin kosto oli päässyt mukaan. Kirjani oli päässyt kovin kansainväliseen ja ansioituneeseen seuraan, täydennettynä vahvoilla kotimaisilla dekkaristeilla. Tässä keskinäisessä tähdin suoritetussa arvioinnissa, ellei peräti kilvoittelussa,  kolmen tähden Papin kosto piti kuitenkin mallikkaasti pintansa, josta jäi tekijällekin hyvä mieli. Tässä Aamulehden kirja-arvio Papin koston osalta:

Ja sellainenkin kiva juttu tuli toteutettua kuin kirjanmerkkien tekeminen. Sain siihen idean, kun Facebookissa oli valokuvia Helena Väisäsen Kuolemantuoksu-dekkarin saksankielisen Farmaberg-käännöksen kirjajulkkareista Zürichissä. Lähestyin asiassa sekä Atenaa että Antiumia, joilta sainkin sitten tarvittavan materiaalin ennen kuin ehdin tajuta edes pyytää. Suurenmoinen kiitos molemmille kustantajille! Tehtäväkseni jäi ainoastaan kirjanmerkkien tilaaminen, joka sujuikin kesään sopivasti helposti kuin heinänteko. Ajattelin, että kirjanmerkkejä on mukava jakaa vaikkapa tulevissa tilaisuuksissa. Ja toden totta, kirjanmerkeistä tuli hienommat kuin uskalsin edes toivoa. Toiselle puolelle tuli suomenkieliset kirjat ja toiselle puolelle saksankielinen kirja.

Jep, olen itse sellainen kirjanmerkkifriikki, ja niitä pitää haalia milloin mistäkin, kun kohdalle sattuu. Valamossa olisi ollut nahkaisia kirjanmerkkejä, mutta jostain systä jäi tällä kertaa ostamatta. Moinen umpimielisyys täytynee oikaista seuraavalla Valamon reissulla. Todellisuudessa tulee sitten käytettyä samaa yhtä tai kahta kirjanmerkkiä, mutta niitä pitää vain olla riittävän paljon saatavilla… Kesälomareissulla olen lukenut Markus Ahosen uusinta Sieluttomat-kirjaa (WSOY), ja sen välissä on tietenkin vielä kovin uutukainen oma kirjanmerkki fiilistelymielessä. Markus puolestaan on kirjoittanut hienon tarinan; toivottavasti mahdollisimman moni kirjallisuuden ystävä löytää sen luettavakseen.

Pielavedellä meillä on ollut vaihtelevat sääolosuhteet, oikeastaan vain porottava helle ja myöskin ukonilma ovat loistaneet poissaolollaan. Pielaveden kesäinen järvimaisema on ollut mykistävän kaunista katseltavaa. Keskiviikkona kannoimme puutarhatuolit laiturille ja vietimme tätä maisemaa katsellen (lukemisen ohessa) melkein koko päivän. Oi, Suomen kesä!

Pielavesi

Palaan elokuun alussa taas kuukauden ensimmäisen sunnuntain blogipäivityksiin. Tästä heinäkuun päivityksen ajankohdan lipeämisestä pahoittelut taannoista ministeritason pahoittelua mukaellen: ”Sori siitä.”

Ja edesmennyttä isääni siteeraten: ”Eletään jälleennäkemisen ihanassa toivossa.”

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Dekkarilauantai, arvosteluja ja Pielavesi2019-07-11T15:27:11+03:00